![\"saarenmaa-012\"](\"https:\/\/fillariavaruus.fi\/wp-content\/uploads\/gallery\/viro\/saarenmaa-012.jpg\")
<\/p>\n
Etuk\u00e4teen tutkittuna retki ei n\u00e4ytt\u00e4nyt fyysisesti kovinkaan rankalta; maaston pit\u00e4isi olla tasaista ja p\u00e4iv\u00e4matkat olivat hyvin kohtuullisia. Olen takavuosina ajellut jonkin verran omia py\u00f6r\u00e4retki\u00e4 pitkin Etel\u00e4- ja Keski-Suomea, mutta t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 takana oli vain n. 300 kilometri\u00e4. Tuija harrastaa l\u00e4hinn\u00e4 ty\u00f6matkapy\u00f6r\u00e4ily\u00e4 (28 km\/p\u00e4iv\u00e4) kes\u00e4isin. Suomessa oli ollut p\u00e4\u00e4ll\u00e4 jo parin viikon helleputki ja Eestiss\u00e4kin oli n\u00e4kynyt aikamoisia hellelukemia. Meill\u00e4 ei ollut kokemusta yli 30 plusasteen helteess\u00e4 py\u00f6r\u00e4ilyst\u00e4, mutta ainakin tuollainen 25 astetta on viel\u00e4 oikein hyv\u00e4 py\u00f6r\u00e4ilykeli. Palamista t\u00e4ytyi my\u00f6s varoa, sill\u00e4 p\u00e4iv\u00e4t ovat pitki\u00e4 ja aurinko ehtii k\u00e4rvent\u00e4\u00e4 paljon enemm\u00e4n kuin kotioloissa.<\/p>\n
1. p\u00e4iv\u00e4<\/h1>\nY\u00f6py\u00f6r\u00e4ily<\/h2>\n
Py\u00f6r\u00e4retki aloitettiin \u2013 kuinkas muuten, py\u00f6r\u00e4ilem\u00e4ll\u00e4 kotoa Haapaniemest\u00e4 (12 km) y\u00f6ll\u00e4 puoli kolmen maissa Jyv\u00e4skyl\u00e4\u00e4n tilausajolaituriin. N\u00e4in tuli varmistettua my\u00f6s pakkauksen onnistuminen. Naapurista saimme mukaamme my\u00f6s Hannelen ja kaupungissa huomasimme, ett\u00e4 suurin osa retkel\u00e4isist\u00e4 saapui yll\u00e4tykseksemme my\u00f6s py\u00f6r\u00e4ilem\u00e4ll\u00e4. No, mik\u00e4s oli py\u00f6r\u00e4illess\u00e4 todella l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4 kes\u00e4y\u00f6n\u00e4 shortseissa ja paitahihasillaan. Pieni sateen uhka oli olemassa, mutta onneksi ei kuitenkaan satanut. Olimme todella hyviss\u00e4 ajoin perill\u00e4 ja pitk\u00e4n odottelun j\u00e4lkeen bussi saapui ja pakkasimme polkupy\u00f6r\u00e4t turistibussin isoihin tavaras\u00e4ili\u00f6ihin. Pakkaus vaati pient\u00e4 sovittelua, mutta kaikki 20 py\u00f6r\u00e4\u00e4 saatiin ehein\u00e4 sis\u00e4\u00e4n. Uneton y\u00f6 jatkui bussin kyydiss\u00e4 kohti Helsinki\u00e4.<\/p>\n
Tallinnassa<\/h2>\n
Bussi- ja laivamatkan j\u00e4lkeen olimme Tallinnassa kello 13.00. Y\u00f6 oli ollut useimpien kohdalla l\u00e4hes uneton, mutta ei se viel\u00e4 painanut, kun oltiin p\u00e4\u00e4sem\u00e4ss\u00e4 itse asiaan. Olimme perill\u00e4 ja meit\u00e4 vastassa olivat py\u00f6r\u00e4ilev\u00e4 oppaamme Mikk ja huoltoauton kuljettaja Tanel. N\u00e4imme my\u00f6s vilaukselta matkan j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4n Renen, joka oli ollut pahassa autokolarissa, mutta toipunut j\u00e4lleen liikuntakykyiseksi.<\/p>\n
Pehme\u00e4 lasku<\/h2>\n
Pitk\u00e4n matkan j\u00e4lkeen meill\u00e4 oli pehme\u00e4 lasku py\u00f6r\u00e4ilyyn, eli pakkasimme osan py\u00f6rist\u00e4mme pakettiautoon ja osan linja-auton matkustamoon ja aloitimme matkan kohti Haapsalua ja ensimm\u00e4ist\u00e4 y\u00f6pymispaikkaamme, joka oli viel\u00e4 mantereen puolella.<\/p>\n
Iltap\u00e4iv\u00e4 oli kuumimmillaan ja bussissa ei ollut ilmastoinnista tietoakaan ja hiki virtasi valtoimenaan. T\u00e4m\u00e4 osoittautuikin sitten lopulta matkamme hikisimm\u00e4ksi osuudeksi, ja j\u00e4lkeenp\u00e4in vitsailtiin, ett\u00e4 kyll\u00e4h\u00e4n t\u00e4m\u00e4n siirtym\u00e4n olisi tuolla hikim\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 ajanut py\u00f6r\u00e4illenkin (105 km). Tosin ei aivan t\u00e4ss\u00e4 aikataulussa. Lopulta olimme kuitenkin perill\u00e4 majapaikassamme ja meit\u00e4 oli vastassa \u2013 mik\u00e4s muu kuin l\u00e4mmin sauna. Oli mielenkiintoista huomata, ett\u00e4 Virossa t\u00e4m\u00e4 saunakulttuuri on aivan samanlaista kuin Suomessakin. Jokaisessa majapaikassamme oli mahdollisuus saunoa.<\/p>\n
2. p\u00e4iv\u00e4<\/h1>\nEnsimm\u00e4inen etappi<\/h2>\n
Aamupalan j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4simme vihdoin itse asiaan, eli py\u00f6r\u00e4ilem\u00e4\u00e4n letkassa 6 km l\u00e4pi Haapsalun rannikon kohti Hiidenmaan lauttaa. Heti alussa havaitsin, ett\u00e4 porukassa letkassa ajaen matka meni kuin siivill\u00e4 ja maisematkin olivat aika erilaisia kuin Suomessa. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 hein\u00e4pellot olivat laajoja niittyj\u00e4, joissa kasvoi monen v\u00e4risi\u00e4 luonnonkukkia ja maisema oli aika lehtomaista erikoisine puineen. Tosin n\u00e4in helteisen\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 kuivuus oli jo v\u00e4h\u00e4n vaikuttanut maisemaan.<\/p>\n
Lautalla Hiidenmaalle<\/h2>\n
Lauttamatka meni jo rutiinilla ja 1,5 tunnin kuluttua olimme Hiidenmaan saaressa. Odotimme satama-alueella, ett\u00e4 lautalla tulleet autot meniv\u00e4t ohi ja l\u00e4hdimme seuraavalle 24 km:n etapille. Heti sadan metrin ajon j\u00e4lkeen saimme konkreettisen esimerkin liikenteen vaaroista, kun kahden pojan mukana seurannut koira j\u00e4i auton alle. Kuului kova m\u00e4tk\u00e4hdys ja auton vilkkuvalojen helin\u00e4, kun koira j\u00e4i kyljitt\u00e4in suoraan keulan eteen. Auton vauhti ei ollut kova, joten m\u00e4tk\u00e4hdyksen j\u00e4lkeen koira sinkoutui jaloilleen auton sivuitse ja jolkutteli tien oheen. Ei se heti kuollut, mutta ihme jos eiv\u00e4t kylkiluut tai lonkka murtuneet. Vauhtiin p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme meid\u00e4t ohitti jokin toinen py\u00f6r\u00e4ilyporukka, jolla oli hirve\u00e4t pakkaukset tarakalla telttoineen kaikkineen. Mutta vauhtiin se ei n\u00e4kynyt vaikuttavan, vaan he meniv\u00e4t suhahdellen ohitsemme. Se aiheutti v\u00e4h\u00e4n hilpeytt\u00e4 puolin jos toisinkin, mutta Mikk ajoi keulilla tasaisen varmaan tahtiinsa, eik\u00e4 antanut moisen h\u00e4irit\u00e4 matkantekoamme tasaisella n. 17 km\/h olevalla vauhdilla.<\/p>\n
Lounaspaikkanamme oli Soeran maatilamuseo, jossa em\u00e4nt\u00e4 kertoi r\u00e4iskyv\u00e4\u00e4n tyyliins\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 saarilla ennen muinoin. Saimme my\u00f6s tutustua erilaisiin vanhanajan ty\u00f6kaluihin riihess\u00e4 ja is\u00e4nn\u00e4n ty\u00f6nurkkauksessa tuvan puolella. Ruoka oli katettu ulos isoihin puup\u00f6ytiin ja keli oli mit\u00e4 mainioin t\u00e4llaiseen luonnonl\u00e4heiseen ateriointiin. Maan tavan mukaan ruokaa oli reilusti ja se oli varmasti riitt\u00e4v\u00e4n tukevaa, ettei tarvinnut pel\u00e4t\u00e4 laihtuvansa py\u00f6r\u00e4retkell\u00e4.<\/p>\n Ruokailun j\u00e4lkeen meill\u00e4 oli edess\u00e4 8 km:n taival majapaikkaamme. Matkasta oli useampi kilometri hiekkatiet\u00e4 \u2013 tai oikeammin tie oli t\u00e4ynn\u00e4 pient\u00e4 py\u00f6re\u00e4t\u00e4 nupukive\u00e4, joka oli aika hankalaa ajaa. Y\u00f6paikkana meill\u00e4 oli vierastalo, jossa oli iso p\u00e4\u00e4rakennus ja m\u00f6kkikyl\u00e4. Me majoituimme m\u00f6kkeihin, koska p\u00e4\u00e4rakennus oli varattu toiselle seurueelle. Naapureilta ei tarvinnut menn\u00e4 utelemaan, mit\u00e4 porukkaa te oikein olette, sill\u00e4 sen saattoi lukea autojen kyljist\u00e4: \u201dPolitsei\u201d. T\u00e4m\u00e4 oli ainut y\u00f6, kun polkupy\u00f6ri\u00e4 ei tarvinnut edes lukita, saatikka teljet\u00e4 puulatoon tai varastoon. Varjopuolena oli aamun tunneille jatkunut meteli, jonka johdosta joku irvileuka oli jo uhannut soittaa poliisille.<\/p>\n Ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n reitin pituus oli 38 kilometri\u00e4 ja se meni todella kevyesti. Perill\u00e4 aloin heti suunnitella pient\u00e4 iltalenkki\u00e4 pohjoiseen Lehtman satamaan. Kartan mukaan tie menee pitk\u00e4n matkaa aivan meren rantaa. Sain mukaani Hannelen, jonka kanssa olimme jo alustavasti keskustelleet, ett\u00e4 jos j\u00e4\u00e4 voimia voidaan py\u00f6r\u00e4ill\u00e4 iltaisin lis\u00e4\u00e4. L\u00e4hdimme matkaan, mutta maisemat osoittautuivat pettymykseksi. Merta ei n\u00e4kynyt kuin vilaukselta puiden v\u00e4list\u00e4 parissa kohdassa ennen satamaa. K\u00e4vimme aallonmurtajalla ja koska sadekin alkoi uhata, palasimme takaisin reipasta vauhtia. T\u00e4m\u00e4 koko reissu (35 km) meni sightseeingin sijasta reipasvauhtiseksi kuntopy\u00f6r\u00e4ilyksi.<\/p>\n Jos oli saanut nukutuksi naapurin ilonpidolta, niin aamuher\u00e4tys tuli kuitenkin odotettua aikaisemmin reippaan sadekuuron muodossa. Se pohisi m\u00f6kin kattoon niin, ett\u00e4 min\u00e4kin kohtuullisen aamu-unisena her\u00e4sin siihen heti. Tosin pari varistakin ehti hyppi\u00e4 katolla oletetun auringonnousun aikaan, mutta niille k\u00e4\u00e4nsin vain kylke\u00e4. Her\u00e4\u00e4minen sateen pauhuun saa py\u00f6r\u00e4retkel\u00e4isen kiroamaan harrastustaan, mutta mink\u00e4s teet. Sade tosin taukosi sopivasti aamupalan ajaksi ja p\u00e4\u00e4lle puettiin kuivankelin varustus. Sen verran p\u00e4\u00e4timme kostaa poliiseille, ett\u00e4 aamujumpan aikana k\u00e4skimme Tanelin soittaa autostereosta musiikkia oikein reilusti, mutteiv\u00e4t naapurimme siit\u00e4 olleet moksiskaan, pyssynpaukkeeseen kun ovat tottuneet.<\/p>\n Juuri kun piti l\u00e4hte\u00e4 matkaan, alkoi sataa uudelleen ja kohta tuli vett\u00e4 jo niin, ett\u00e4 laitoin sadetakin niskaani ensimm\u00e4isen ja viimeisen kerran koko reissulla. P\u00e4iv\u00e4n mittaan satoi useampaan otteeseen, mutta my\u00f6hemmin katsoin parhaaksi ajaa py\u00f6r\u00e4ilyhousuissa ja – paidassa, koska keli oli kuitenkin l\u00e4mmin. Sateentekij\u00e4ll\u00e4 n\u00e4ytti olevan aikataulumme tiedossa, koska p\u00e4iv\u00e4n mittaan satoi aina ajaessamme ja paistoi ollessamme tauolla. Onneksi t\u00e4m\u00e4 j\u00e4i retkemme ainoaksi sadep\u00e4iv\u00e4ksi.<\/p>\n Heti aamulla oli vuorossa tutustuminen K\u00e4rdlaan, Hiidenmaan p\u00e4\u00e4kaupunkiin. Koska oli sunnuntai, juuri mik\u00e4\u00e4n ei ollut auki kirkkoa ja supermarkettia lukuun ottamatta. Osa porukasta tappoi aikaa marketin l\u00e4hettyvill\u00e4 ja osa paineli kirkkoon \u2013 aivan piruuttaan. Itse k\u00e4vin vaimoni kanssa uimassa edellisen\u00e4 iltana havaitsemallani uimarannalla. Ranta oli tolkuttoman matala, mutta onneksi joutsen lensi matalalla aivan muutaman metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 minusta, joten sain jotain palkkiota tuolle kahlaamiselleni. Ei voinut kuin ihailla tuota luonnon lentokonetta, kun se siivet vinkuen ja kallistellen lensi ohitseni.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 K\u00e4rdlaan tutustuminen sai aika paljon kritiikki\u00e4 osakseen, koska aikaa oli varattu miltei 2 tuntia, mutta oikeastaan mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 ei ollut. Innokkaimmat olivat lis\u00e4ksi k\u00e4yneet kaupungilla jo edellisen\u00e4 iltana. P\u00e4ivien mittaan oli ajoittain muulloinkin havaittavissa armeijamaista odottamista, joka ei oikein sovi kaikkien ihmisten luonteelle. Toisaalta lautoille saapumiseen on varattava aikaa niin, ett\u00e4 huoltoauto ehtii ker\u00e4t\u00e4 matkalle syyst\u00e4 tai toisesta j\u00e4\u00e4neet py\u00f6r\u00e4ilij\u00e4t. Itse olen sen verran laiska luonteeltani, ett\u00e4 tuollaiset pienet odottelut eiv\u00e4t h\u00e4iritse lainkaan.<\/p>\n Kaupunkikierroksen j\u00e4lkeen suuntasimme kohti lounaspaikkaamme, joka oli \u201dHiiu Vill\u201d villakehr\u00e4\u00e4m\u00f6. Siell\u00e4 saimme n\u00e4hd\u00e4, kuinka lampaanvillasta syntyi lankaa yli sata vuotta vanhoilla koneilla. Matkamuistoksi sai my\u00f6s ostaa tyylikk\u00e4it\u00e4 villatuotteita. Ennen lounaspaikkaamme saapumista tapahtuivat my\u00f6s retkemme ensimm\u00e4iset rengasrikot. Letkanjohtajaltamme Mikilt\u00e4 meni ensin rengas ja kohta sen j\u00e4lkeen my\u00f6s Sirkka-Liisa p\u00e4\u00e4si kappaleen matkaan Tanelin kyydiss\u00e4 renkaan paikkauspaikkaan.<\/p>\n L\u00e4htiess\u00e4mme villakehr\u00e4\u00e4m\u00f6st\u00e4 Eeva-Liisa ilmoitti, ett\u00e4 edess\u00e4 on kolme kilometri\u00e4 seuraavaan risteykseen ja vauhti on vapaa, eli jokainen saa ajaa niin lujaa kuin p\u00e4\u00e4see. Mikk piti laittaa tiukoille, vaikka eih\u00e4n kukaan tosissaan uskonut p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 t\u00e4lle maastokilpapy\u00f6r\u00e4ily\u00e4 harrastavalle oppaallemme, joka k\u00e4vi joka ilta omalla harjoituslenkill\u00e4\u00e4n ennen p\u00e4iv\u00e4llist\u00e4. Kaiken lis\u00e4ksi alkoi j\u00e4lleen sataa. Itse sain heikon startin, sill\u00e4 en aavistanut kuinka \u00e4k\u00e4isesti osa porukasta ampaisi liikkeelle. Muutenkaan ei ollut paras p\u00e4iv\u00e4ni, sill\u00e4 pari py\u00f6r\u00e4\u00e4 meni ohitseni, enk\u00e4 pysynyt edes niiden peesiss\u00e4. No yht\u00e4 kaikki, maalissa olimme kaikki tasapuolisen m\u00e4rki\u00e4 ja heng\u00e4styneit\u00e4. Oli luvassa uimista, mutta halukkaat saivat k\u00e4yd\u00e4 katsomassa todella pitk\u00e4\u00e4 ja n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 niemenk\u00e4rke\u00e4 ennen sit\u00e4. Kaikki taisivat k\u00e4yd\u00e4. Ensin ajettiin py\u00f6rill\u00e4 niin pitk\u00e4lle kuin p\u00e4\u00e4stiin, ja k\u00e4velt\u00e4v\u00e4\u00e4kin j\u00e4i viel\u00e4 ainakin puoli kilometri\u00e4. Paluumatkalla k\u00e4vimme uimassa aivan kohtuullisen hyv\u00e4ll\u00e4 uimarannalla, jossa oli hyppypukkikin.<\/p>\n Y\u00f6paikka oli kohtuullisen laadukas ja viihtyis\u00e4. Matkaa oli taitettu 53 kilometri\u00e4. Suunnittelin seuraavaa iltaretke\u00e4, mutta jotenkin sateinen p\u00e4iv\u00e4 ja runsas ulkoilu olivat vieneet voimat niin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4dyttiin kokeilemaan vain polkuveneily\u00e4. Meit\u00e4 oli nelj\u00e4 polkijaa ja vene vuokrattiin tunniksi. Ajateltiin, ett\u00e4 puoli tuntia polkemista riitt\u00e4\u00e4 iltaverryttelyksi, vesill\u00e4 kun ei ole edes alam\u00e4ki\u00e4 kuten ei maallakaan t\u00e4ss\u00e4 saaristossa. V\u00e4h\u00e4n t\u00f6ker\u00f6st\u00e4 ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4\u00e4n huolimatta vene oli ihan k\u00e4ytt\u00f6kelpoinen ohjausta lukuun ottamatta, jossa oli klappia reippaanlaisesti. Hannele my\u00f6s valitti, ett\u00e4 se ei ollut mik\u00e4\u00e4n pitk\u00e4koipisen kulkupeli.<\/p>\n Saaristo oli muuten todella niin tasaista, ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 tuli kiistaa siit\u00e4, ajetaanko nyt alam\u00e4ke\u00e4 vai tasamaata \u2013 tai kenties loivaa nousua. Niinp\u00e4 todettiin, ett\u00e4 seuraavaa Saarenmaan reissua varten py\u00f6r\u00e4t kannattaa varustaa vatupassilla ja er\u00e4iden py\u00f6r\u00e4t my\u00f6s kompassilla. Illasta tuli hieno, kun s\u00e4\u00e4 sen kuin kirkastui ja illanistujaisia jatkettiin meren rannalla kaislikon siimeksess\u00e4 l\u00e4hes puoleen y\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n Aamu alkoi pienell\u00e4 sadekuurolla ja n\u00e4ytti aika pilviselt\u00e4. Tuleeko t\u00e4st\u00e4kin sadep\u00e4iv\u00e4? Ei onneksi tullut, eik\u00e4 muutenkaan retken aikana en\u00e4\u00e4 satanut, vaan keli l\u00e4mpeni loppua kohden yli 30 asteen helteeksi. Aamu alkoi 23 kilometrin py\u00f6r\u00e4ilyll\u00e4 lautalle, jolla jatkoimme kohti Saarenmaata. Ensimm\u00e4inen taukopaikkamme Saarenmaalla oli Leisiss\u00e4 Sassimaja-kahvila. Tauon j\u00e4lkeen jatkoimme matkaa ohi tuulimyllypuiston, jossa oli my\u00f6s mielenkiintoisia keinuja. Tauko oli aika lyhyt ja keinut maksullisia, joten perinnekeinut ja ymp\u00e4rikeinu j\u00e4iv\u00e4t testaamatta \u2013 onneksi. Matka alkoi tuntua hikiselt\u00e4 ja odotimme kovasti luvattua uimapaikkaa. Hiekkakuoppa tulikin lopulta vastaan, mutta veden laatu ep\u00e4ilytti aika monia. Lammikko oli jonkinlainen hiekkakuopan ja savilammikon risteytys ja vesi siksi aika sameaa. Puolet porukasta kuitenkin k\u00e4vi uimassa ja vesi oli kuulemma virkist\u00e4v\u00e4n viile\u00e4t\u00e4, mit\u00e4 ei kyll\u00e4 maalta katsottuna olisi uskonut.<\/p>\n Jatkoimme matkaa kohti Kaalin meteoriittikraateria kauniissa maalaismaisemassa. Kraaterin vieress\u00e4 oli todella hieno kiviaidalla ymp\u00e4r\u00f6ity ravintola, jonka portista saimme vied\u00e4 py\u00f6r\u00e4t terassin per\u00e4lle suojaisaan parkkiin. Terassin yhdell\u00e4 reunalla oli sopivasti rakennuksen varjossa pitk\u00e4 puinen p\u00f6yt\u00e4, jonka ymp\u00e4rill\u00e4 nautimme hyv\u00e4n lounaan. Lounaan j\u00e4lkeen k\u00e4vimme ostamassa naapurin is\u00e4nn\u00e4n pienelt\u00e4 tienvarressa olevalta myyntip\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 juuri poimittuja kirsikoita j\u00e4lkiruuaksi ja l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kohti tien toisella puolella olevaa meteoriittikraateria. Kraateri oli n. 100 metri\u00e4 halkaisijaltaan oleva jyrkk\u00e4reunainen kuoppa, jonka reunalla oli iso kyltti, jossa kerrottiin kraaterin synnyst\u00e4 my\u00f6s englanniksi. Ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 on puolen tusinaa pienemp\u00e4\u00e4 kuoppaa, jotka ovat syntyneet meteoriitista irronneista palasista. On mahtanut olla aikamoinen pamaus, kun t\u00e4m\u00e4 on alas tullut!<\/p>\n Kraaterin vieress\u00e4 oli koulun tyylinen iso rakennus, jossa kaupattiin valtavasti erilaisia pitsej\u00e4 ja muita k\u00e4sit\u00f6it\u00e4. Olisi ollut hienoja pitsiperhosiakin, en kuitenkaan ostanut mit\u00e4\u00e4n. Monet kuitenkin t\u00e4ydensiv\u00e4t pitsivarastojaan.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi saavuimme 74 km:n py\u00f6r\u00e4ilyn j\u00e4lkeen ensimm\u00e4iseen hotellitasoiseen majapaikkaamme. T\u00e4hti\u00e4 oli enemm\u00e4n, kuin yhdell\u00e4 vilkaisulla sai laskettua. Joku ynn\u00e4si niit\u00e4 7 kappaletta. Parasta t\u00e4ss\u00e4 paikassa kuitenkin oli se, ett\u00e4 tulisimme olemaan t\u00e4ss\u00e4 kaksi seuraavaa y\u00f6t\u00e4. Joka-aamuinen pakkaaminen silm\u00e4t ristiss\u00e4 alkoi jo pikku hiljaa tympi\u00e4, joten seuraavasta aamusta oli tulossa lokoisa, kun tavarat sai j\u00e4tt\u00e4\u00e4 majapaikkaan.<\/p>\n Olin suunnitellut illaksi j\u00e4lleen omaa retke\u00e4 ja Pera oli kiinnostunut l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kaveriksi. Tarkoitus oli l\u00e4hte\u00e4 kohti Sandlaa ja tulla sielt\u00e4 rannikon l\u00e4heisyydess\u00e4 takaisin Kuresaareen ja sielt\u00e4 majapaikkaan. Retki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, sill\u00e4 emme l\u00f6yt\u00e4neet oikeaa tienhaaraa Kuresaaren suuntaan. Tienviitassa olevaa nime\u00e4 ei l\u00f6ytynyt koko kartalta, ja Sandla oli kirjoitettu kartalla outoon kohtaan (risteykseen, josta oli kyl\u00e4\u00e4n viel\u00e4 ainakin 5 km:\u00e4). K\u00e4vimme Sandlassa k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 vain todetaksemme, ett\u00e4 ajoimme n.12 km:n turhan lenkin. P\u00e4iv\u00e4llisaikakin alkoi l\u00e4hesty\u00e4, joten otimme suoran reitin takaisin majapaikkaan. Reitti oli jo osin tuttua, mutta yksi tie muuttui kesken kaiken soratieksi, mik\u00e4 hidasti entisest\u00e4\u00e4n matkantekoa. Soraa oli kuitenkin vain nelisen kilometri\u00e4 ja pian olimme j\u00e4lleen isolla tutulla pikitiell\u00e4. Ihmettelin, kun py\u00f6r\u00e4 ei oikein kulkenut vaikka tie oli hyv\u00e4\u00e4. Pian selvisi syy, kun takarenkaasta alkoi kuulua kova jumpsutus. Rengasrikko! Voi ei. Yritin ajaa viimeiset nelj\u00e4 kilometri\u00e4 hitaasti rikkin\u00e4isell\u00e4 renkaalla, mutta viimein rengas l\u00e4hti kokonaan pois p\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja matkanteko ja koko sis\u00e4rengas katkesivat siihen. Koska olimme jo l\u00e4hell\u00e4 majapaikkaa Pera ajoi sinne hakemaan apua. Huoltoauto haki risan py\u00f6r\u00e4ni ja minut tien ohesta ja ehdimme viel\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lliselle toisten lopettaessa sy\u00f6mist\u00e4\u00e4n. Iltalenkille tuli mittaa n. 43 kilometri\u00e4 (ja pari kilometri\u00e4 huoltoauton kyydiss\u00e4).<\/p>\n Oli luvassa leppoisampi p\u00e4iv\u00e4. Pakollisia py\u00f6r\u00e4ilykilometrej\u00e4 oli odotettavissa vain 14. Ohjelmassa oli tutustuminen Kuresaaren kaupunkiin ja shoppailua. Pakollisina kuvioina vain lounas ja museok\u00e4ynti Kuresaaren piispanlinnassa. Tutustuttiin vaatekauppoihin, toriin ja py\u00f6r\u00e4liikkeess\u00e4kin piti k\u00e4yd\u00e4, mutta aamulla se ei viel\u00e4 ollut auki ja iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 l\u00f6ydetty. No ei siin\u00e4 suurta vahinkoa tainnut tulla, sill\u00e4 merkkitavara on t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin kallista.<\/p>\n Lounaan j\u00e4lkeen alkoi museokierros ja opas alkoi kertoa linnan historiasta. Suurin osa porukasta huokaisi mieless\u00e4\u00e4n syv\u00e4\u00e4n, kun kuuli, ett\u00e4 kierros kest\u00e4isi puolitoista tuntia. Aika tuntui tosi pitk\u00e4lt\u00e4 ja pelk\u00e4simme, ett\u00e4 luvassa oli piinaava koettelemus. Opas oli kuitenkin eritt\u00e4in hyv\u00e4 ja huumorintajuinen ihminen. H\u00e4n lupasi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 meille kaikki linnan hankalimmat portaikot, kun kerrankin oli saanut n\u00e4in tervejalkaisen ryhm\u00e4n opastettavakseen. H\u00e4n kertoi eritt\u00e4in eloisasti linnan vaiheista sek\u00e4 Saarenmaan historiasta ja luonnosta ja aika kului kuin siivill\u00e4. Saimme tutustua mm. keskiaikaiseen keskusl\u00e4mmitykseen ja sis\u00e4vessoihin, jotka olivat linnan erikoisuuksia. Yll\u00e4tt\u00e4en saimme nauttia konserttisalissa my\u00f6s el\u00e4v\u00e4st\u00e4 musiikista ja lepuuttaa hetken jalkojamme.<\/p>\n J\u00e4lleen oli oman retken aika ja kohteeksi oli valittu jo kotona Kuressaaren etel\u00e4puolella oleva niemenk\u00e4rki. Sain seurakseni nelj\u00e4 naista ja Tuija valtuutettiin suunnistajaksi, koska minun suunnistustaitoihini ei en\u00e4\u00e4 oikein luotettu. Keli oli mit\u00e4 parhain (lue kuumin). Liikenne oli tosi vilkasta verrattuna aikaisempina p\u00e4ivin\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4mme. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 \u2019Rivieralla\u2019 olivat siis kaikki Saarenmaan autot. Pikitie alkoi olla niin l\u00e4mmint\u00e4, ett\u00e4 siihen j\u00e4i paikoitellen urat py\u00f6r\u00e4nrenkaista. Oikeastaan se oli jo vaarallisen kuumaa, sill\u00e4 er\u00e4\u00e4ll\u00e4 juomatauolla sandaalini upposivat bussipys\u00e4kill\u00e4 pikitiehen ainakin puoli sentti\u00e4, enk\u00e4 meinannut saada niit\u00e4 mill\u00e4\u00e4n irti tiest\u00e4. Pike\u00e4 kaivettiin sandaalin urista viel\u00e4 kotonakin.<\/p>\n Mets\u00e4ss\u00e4 alkoi n\u00e4ky\u00e4 parkkipaikkoja jotka olivat tupaten t\u00e4ynn\u00e4 autoja. My\u00f6s tien varrella alkoi olla autoja parkissa miltei jatkuvana jonona. Miss\u00e4h\u00e4n se uimaranta mahtaa olla? Karttaan oli merkitty uimarannan merkki aika kauaksi ja p\u00e4\u00e4timme menn\u00e4 virallisen uimarannan kohdalle. Vihdoin merkki n\u00e4kyi ja k\u00e4\u00e4nnyimme rannalle. Heti dyynin takana n\u00e4kyi meri ja parkkeerasimme py\u00f6r\u00e4mme aivan rantahietikolle. Saimme osaksemme kummeksuvia katseita, joiden syy ei t\u00e4ysin selvinnyt. Olimme ilmeisesti kyp\u00e4r\u00e4p\u00e4isin\u00e4 niin hassu n\u00e4ky, ett\u00e4 paikalliset mulkoilivat tai sitten valitsemamme vapaa kohta rannalla oli ep\u00e4virallinen k\u00e4ym\u00e4l\u00e4. Viimeinen vaihtoehto sai enempi kannatusta muutaman hetken nuuskimisen j\u00e4lkeen. Emme kuitenkaan vaihtaneet paikkaa, sill\u00e4 tarkoituksemme oli k\u00e4v\u00e4ist\u00e4 vain uimassa eik\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4 ottamaan aurinkoa. Matka oli todella vaivansa v\u00e4\u00e4rti, sill\u00e4 hiekkarantaa riitti molempiin suuntiin l\u00e4hes silmin kantamattomiin. Aikaa ei ollut kuitenkaan kovin paljoa, mik\u00e4li halusimme ehti\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lliselle hotelliin, joten kiireesti uikkarit ylle ja uimaan. Yksi oli koko ajan vahtimassa tavaroita ja loput uimassa aikamoisessa aallokossa kaukana hitaasti syvenev\u00e4ll\u00e4 hiekkarannalla.<\/p>\n Uinti piristi ja alkoi matka takaisin hotellille. Naiset poikkesivat matkalla paikallisessa kyl\u00e4kaupassa juoma- ja j\u00e4\u00e4tel\u00f6ostoksilla. Paluumatka oli tarkoitus tehd\u00e4 v\u00e4h\u00e4n eri reitti\u00e4 kuin tullessa, mutta emme riskeeranneet p\u00e4iv\u00e4llist\u00e4mme, koska teiden numerot eiv\u00e4t t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa t\u00e4sm\u00e4nneet kartan ja todellisuuden v\u00e4lill\u00e4. Loppumatka meni pikkuisen reippaaksi polkemiseksi, mutta ehdimme nippa nappa ajoissa sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Kiitos loppumatkasta bongaamamme paikallisen kulkurin, joka innostui \u2019muuttokuormansa\u2019 kanssa hurjaan kilpa-ajoon kanssamme.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4llisen j\u00e4lkeen vuorossa oli vapaata ohjelmaa, joka huipentui muotin\u00e4yt\u00f6kseen, jossa naisv\u00e4ki + Topi esitteliv\u00e4t ostamiaan toinen toistaan hienompia (ja edullisempia) vaatekertoja ja tarvekaluja. Illan mittaan kuultiin my\u00f6s muutama unohtumaton lauluesitys. Sooloista vastasivat Pera ja Mikko. Matkaoppaamme hoitivat kyll\u00e4 py\u00f6r\u00e4ilykuviot mallikkaasti, mutta viihdepuoleen he eiv\u00e4t osallistuneet. Onneksi meill\u00e4 oli viihdetaiteilijat omasta takaa ja hauskaa riitti kaikiksi illoiksi yllin kyllin. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n majapaikoissa ei ollut mit\u00e4\u00e4n viihdett\u00e4 tarjolla viimeist\u00e4 maatilaa lukuun ottamatta.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4 alkoi reippaalla 40 km:n py\u00f6r\u00e4ilyll\u00e4 kohti lounaspaikkaamme, joka oli t\u00e4ll\u00e4 kertaa Kautlan kyl\u00e4koululla. Taukoja pidettiin paljon, koska keli oli tosi kuuma. Osa porukasta ajoi pelkill\u00e4 uikkareilla ja ker\u00e4si kaiken aurinkoenergian talteen talven varalle. Taukojen pituus alkoi ihmetytt\u00e4\u00e4 ja lopulta syykin siihen selvisi. Tanelilla oli ollut vaikeuksia l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kyl\u00e4koulua ja olimme ajaneet jo pari kilometri\u00e4 sen ohitsekin. No ei se mit\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 t\u00e4st\u00e4 harhailusta huolimatta ohjelmassa ollut 40 kilometri\u00e4 j\u00e4i v\u00e4h\u00e4n vajaaksi.<\/p>\n Koululla meit\u00e4 odotti kanakeitto, jota annosteltiin niin isolla kauhalla, ett\u00e4 kukaan ei varmasti j\u00e4\u00e4nyt n\u00e4lk\u00e4iseksi. Ruokalepo pidettiin koulun pihalla kukin omalla tavallaan. Eeva-Liisa kiipesi puuhun nukkumaan; min\u00e4, Hannele ja Tuija otimme p\u00e4iv\u00e4unet nurmikolla; Topi sai asiantuntevaa ensiapua punoittaviin jalkoihinsa; loput keskittyiv\u00e4t kevyeen rupatteluun portailla. Koulu oli todella mets\u00e4n siimeksess\u00e4 ja tiet\u00e4 reunusti niin tihe\u00e4 lehtimets\u00e4, ett\u00e4 Tanelin suunnistuskyky\u00e4 ei kukaan k\u00e4ynyt arvostelemaan. Koulun vieress\u00e4 oli vanha kirkko, jota k\u00e4vimme katselemassa, mutta sis\u00e4lle sinne ei p\u00e4\u00e4ssyt. Pihamaasta p\u00e4\u00e4tellen sill\u00e4 ei ole ollut juurikaan k\u00e4ytt\u00f6\u00e4.<\/p>\n Lounaan j\u00e4lkeen matka jatkui kohti Koguvaa, jossa meit\u00e4 odotti Vanatoan matkailumaatila. Ennen Saarenmaalta Muhun saarelle siirtymist\u00e4 pidimme tauon Orissaaren kaupungissa ostoksia tehden tai uimassa k\u00e4yden. Orissaaren j\u00e4lkeen ylitimme pitk\u00e4n pengersillan, joka vei meid\u00e4t \u201dV\u00e4ike V\u00e4in\u201d salmen yli. Valitettavasti sillalla ei ollut kunnon taukopaikkoja, joten kuvat merimaisemista j\u00e4iv\u00e4t ottamatta. Sillan j\u00e4lkeen pys\u00e4hdyimme pieneen tuulimyllypuistoon ja nautimme kioskin antimista. Viel\u00e4 muutama kilometri todella kauniissa maalaisidylliss\u00e4 ja olimme perill\u00e4. Tosin muutama kilometri taisi veny\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s kymment\u00e4 ja kaikki olivat kuulemma odottaneet todella hartaasti perille p\u00e4\u00e4sy\u00e4. Kova helle ja p\u00e4iv\u00e4n 73 kilometri\u00e4 vaativat veronsa itse kultakin.<\/p>\n Maatilalla ei n\u00e4kynyt ainuttakaan el\u00e4int\u00e4, mutta navetasta, hevostallista ym. tiloista oli tehty laadukkaita huoneita. Sauna ja pesutilat olivat todella laadukkaat \u2013 aivan suomalaista tasoa. Saunan j\u00e4lkeen oli vuorossa illallinen ja kulttuuriohjelmaa. Kaksi naista soitti hanureita l\u00e4hemm\u00e4s kaksi tuntia ja innokkaimmat tanssivat avojaloin nurmikolla valssin ja polkan tahdissa. Luisto ei kuulemma ollut kovin hyv\u00e4, sill\u00e4 helle oli tehnyt nurmikosta aika karkean, vaikka se viel\u00e4 viheri\u00f6ikin. Matkan varrella olimme n\u00e4hneet jo monia aivan vaaleiksikin kuivuneita nurmikoita. Illan p\u00e4\u00e4tteeksi k\u00e4vimme viel\u00e4 k\u00e4velykierroksella meren rannalla ja samalla n\u00e4imme v\u00e4h\u00e4n laajemminkin t\u00e4t\u00e4 t\u00e4ysin museomaiseksi kunnostettua kyl\u00e4\u00e4. Paikallinen erikoisuus oli kalaimuri, jolla kalat imuroitiin suoraan kalastusaluksista jalostamoon. Kukaan ei tosin haistanut kalan hajua, joten ep\u00e4ilimme, ett\u00e4 mahtaakohan koko jalostamo olla en\u00e4\u00e4 toiminnassa. Ilta pimeni hirmuiseen kaskaitten ja siritt\u00e4j\u00e4lintujen konserttiin, joka sai jo herkk\u00e4unisimmat ep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n, voiko t\u00e4ss\u00e4 meteliss\u00e4 edes nukkua. Hyvin hevostallissa kuitenkin nukutti, tosin mieli alkoi olla jo v\u00e4h\u00e4n haikea, koska seuraavan aamun valjetessa alkaisi retkemme viimeinen p\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n Aamu valkeni t\u00e4ysin aurinkoisena, kuten miltei kaikki aamut Saarenmaan retkell\u00e4mme. Aamupalan ja ryhm\u00e4kuvien ottamisen j\u00e4lkeen aloitimme viimeisen 20 km:n py\u00f6r\u00e4ilyetappimme kohti Kuivastun lauttarantaa. Lopussa oli j\u00e4lleen muutaman kilometrin pikataival, koska eksymisen vaaraa ei ollut. Kukaan ei kuitenkaan intoutunut mihink\u00e4\u00e4n huikeaan loppukiriin, koska suihkuun ei p\u00e4\u00e4sisi ennen kuin laivalla tai kotona. M\u00e4en takaa avautuivat hienot maisemat merenrannalle, ja pian n\u00e4kyviin tulivat lautat ja hienot terminaalirakennukset. Vessoja k\u00e4ytettiin ahkerasti my\u00f6s py\u00f6r\u00e4ilyvaatteiden vaihtamiseen tavallisiin vaatteisiin, sill\u00e4 edess\u00e4 oli pitk\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 matkustusta. Aikaa oli kuitenkin tunnin verran ja siin\u00e4 ajassa ehti hyvin ostaa tuliaisia ja pit\u00e4\u00e4 kunnon j\u00e4tskitauon. Osa py\u00f6rist\u00e4 laitettiin valmiiksi huoltoautoon, sill\u00e4 aikataulu Tallinnaan oli aika tiukka.<\/p>\n Lauttamatka meni jo rutiinilla ja Virtsussa lastasimme loput kamamme ja py\u00f6r\u00e4mme bussiin. Reitti oli onneksi alkumatkasta nyt eri kuin tullessa ja bussikaan ei tuntunut aivan yht\u00e4 kuumalta. Tallinnassa oli jo pilvi\u00e4kin taivaalla, mutta emme kuitenkaan joutuneet sadekuuroihin koko p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Ennen Meloodia-laivalle siirtymist\u00e4 k\u00e4vimme viel\u00e4 tallinnalaisessa pubissa lounaalla, joka oli sen verran t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 laivan ruokap\u00f6yd\u00e4t saivat olla t\u00e4ll\u00e4 kertaa rauhassa. Tallinnan satamassa j\u00e4i v\u00e4h\u00e4n aikaa tehd\u00e4 viime hetken tuliaisostoksia. Kulkupeli v\u00e4h\u00e4n haittasi t\u00e4ysim\u00e4\u00e4r\u00e4isten veroetuuksien hy\u00f6dynt\u00e4mist\u00e4, mutta kyll\u00e4 jotkut urheat lastasivat tarakalle sellaisen lastin, ett\u00e4 taluttaessa py\u00f6r\u00e4 tuppasi keulimaan. Kaikki selvisiv\u00e4t lopulta laivaan ja viel\u00e4 sielt\u00e4 poiskin, vaikka Suomen puolella oli tarkin tullitarkastus miesmuistiin. Varsinaisen passintarkistuskopin j\u00e4lkeen parinkymmenen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli viel\u00e4 toinen tullimies, jolle passi t\u00e4ytyi esitt\u00e4\u00e4 uudelleen. Samalla h\u00e4n kyseli kovasti tuliaisten m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ja tullattavista tavaroista. Ei h\u00e4n kuitenkaan mik\u00e4\u00e4n kovin t\u00f6yke\u00e4 virkailija ollut, sill\u00e4 jollekin reippaassa lastissa olleelle h\u00e4n oli vain todennut ett\u00e4: \u201dMeinaatko pysty\u00e4 viel\u00e4 tuolla py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 ajamaankin?\u201d.<\/p>\n Helsingiss\u00e4 lastasimme j\u00e4lleen kerran py\u00f6r\u00e4t bussiin. T\u00e4ll\u00e4 kertaa turistibussin alakerta tuntui jotenkin ahtaalta ja kaikista py\u00f6rist\u00e4 t\u00e4ytyi laskea satula ja irrotella ulkonevia osia. Bussi ei tainnut olla sama kuin tullessa. Lopulta kuitenkin kaikki mahtui sis\u00e4lle ja lastasimme py\u00f6r\u00e4t viel\u00e4 niin, ett\u00e4 Vaajakoskelle j\u00e4\u00e4vien py\u00f6r\u00e4t saataisiin ulos ensimm\u00e4isin\u00e4. Haikein mielin asetuimme bussiin ja l\u00e4hdimme kotimatkalle. Onneksi kuitenkin useimmilla oli tuliaisia riitt\u00e4v\u00e4sti ja napostelu alkoi heti bussin l\u00e4hdetty\u00e4 liikkeelle. Niin j\u00e4i taakse ihana viikko \u201dHiiumaalla ja Saaremaalla\u201d. Bussissa suunniteltiinkin jo kiivaasti uusia py\u00f6r\u00e4retki\u00e4 niin kotimaassa kuin ulkomaillekin. Kyll\u00e4 ensi kes\u00e4n\u00e4 t\u00e4ytyy j\u00e4lleen l\u00e4hte\u00e4 py\u00f6r\u00e4retkelle, tuntui olevan v\u00e4h\u00e4n jokaisen huulilla\u2026<\/p>\n PS. Eeva-Liisalle suuret kiitokset retken j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4!<\/p>\n Esa Rantakangas<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Valmistautuminen Olin vaimoni Tuijan kanssa niiden 20 onnellisen joukossa, jotka ehtiv\u00e4t varata matkansa ajoissa ja p\u00e4\u00e4siv\u00e4t mukaan ikimuistoiselle py\u00f6r\u00e4retkelle Hiidenmaalle ja Saarenmaalle hein\u00e4kuussa 2003. Emme olleet koskaan aikaisemmin osallistuneet n\u00e4in pitk\u00e4lle py\u00f6r\u00e4retkelle ja olo oli aika sekava yritt\u00e4ess\u00e4mme pakata viikon tavaroita py\u00f6r\u00e4laukkuihin ja yhteen huoltoautossa kuljetettavaan laukkuun. Kaikki n\u00e4m\u00e4 t\u00e4ytyi pysty\u00e4 itse kuljettamaan laivamatkojen ajan, […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"ocean_post_layout":"","ocean_both_sidebars_style":"","ocean_both_sidebars_content_width":0,"ocean_both_sidebars_sidebars_width":0,"ocean_sidebar":"0","ocean_second_sidebar":"0","ocean_disable_margins":"enable","ocean_add_body_class":"","ocean_shortcode_before_top_bar":"","ocean_shortcode_after_top_bar":"","ocean_shortcode_before_header":"","ocean_shortcode_after_header":"","ocean_has_shortcode":"","ocean_shortcode_after_title":"","ocean_shortcode_before_footer_widgets":"","ocean_shortcode_after_footer_widgets":"","ocean_shortcode_before_footer_bottom":"","ocean_shortcode_after_footer_bottom":"","ocean_display_top_bar":"default","ocean_display_header":"default","ocean_header_style":"","ocean_center_header_left_menu":"0","ocean_custom_header_template":"0","ocean_custom_logo":0,"ocean_custom_retina_logo":0,"ocean_custom_logo_max_width":0,"ocean_custom_logo_tablet_max_width":0,"ocean_custom_logo_mobile_max_width":0,"ocean_custom_logo_max_height":0,"ocean_custom_logo_tablet_max_height":0,"ocean_custom_logo_mobile_max_height":0,"ocean_header_custom_menu":"0","ocean_menu_typo_font_family":"0","ocean_menu_typo_font_subset":"","ocean_menu_typo_font_size":0,"ocean_menu_typo_font_size_tablet":0,"ocean_menu_typo_font_size_mobile":0,"ocean_menu_typo_font_size_unit":"px","ocean_menu_typo_font_weight":"","ocean_menu_typo_font_weight_tablet":"","ocean_menu_typo_font_weight_mobile":"","ocean_menu_typo_transform":"","ocean_menu_typo_transform_tablet":"","ocean_menu_typo_transform_mobile":"","ocean_menu_typo_line_height":0,"ocean_menu_typo_line_height_tablet":0,"ocean_menu_typo_line_height_mobile":0,"ocean_menu_typo_line_height_unit":"","ocean_menu_typo_spacing":0,"ocean_menu_typo_spacing_tablet":0,"ocean_menu_typo_spacing_mobile":0,"ocean_menu_typo_spacing_unit":"","ocean_menu_link_color":"","ocean_menu_link_color_hover":"","ocean_menu_link_color_active":"","ocean_menu_link_background":"","ocean_menu_link_hover_background":"","ocean_menu_link_active_background":"","ocean_menu_social_links_bg":"","ocean_menu_social_hover_links_bg":"","ocean_menu_social_links_color":"","ocean_menu_social_hover_links_color":"","ocean_disable_title":"default","ocean_disable_heading":"default","ocean_post_title":"","ocean_post_subheading":"","ocean_post_title_style":"","ocean_post_title_background_color":"","ocean_post_title_background":0,"ocean_post_title_bg_image_position":"","ocean_post_title_bg_image_attachment":"","ocean_post_title_bg_image_repeat":"","ocean_post_title_bg_image_size":"","ocean_post_title_height":0,"ocean_post_title_bg_overlay":0.5,"ocean_post_title_bg_overlay_color":"","ocean_disable_breadcrumbs":"default","ocean_breadcrumbs_color":"","ocean_breadcrumbs_separator_color":"","ocean_breadcrumbs_links_color":"","ocean_breadcrumbs_links_hover_color":"","ocean_display_footer_widgets":"default","ocean_display_footer_bottom":"default","ocean_custom_footer_template":"0","osp_disable_panel":"default","osh_disable_topbar_sticky":"default","osh_disable_header_sticky":"default","osh_sticky_header_style":"default","osh_sticky_header_effect":"","osh_custom_sticky_logo":0,"osh_custom_retina_sticky_logo":0,"osh_custom_sticky_logo_height":0,"osh_background_color":"","osh_links_color":"","osh_links_hover_color":"","osh_links_active_color":"","osh_links_bg_color":"","osh_links_hover_bg_color":"","osh_links_active_bg_color":"","osh_menu_social_links_color":"","osh_menu_social_hover_links_color":"","ocean_post_oembed":"","ocean_post_self_hosted_media":"","ocean_post_video_embed":"","ocean_link_format":"","ocean_link_format_target":"self","ocean_quote_format":"","ocean_quote_format_link":"post","ocean_gallery_link_images":"off","ocean_gallery_id":[],"footnotes":""},"categories":[8],"tags":[],"class_list":["post-402","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-matkakertomukset","entry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/fillariavaruus.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/402","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/fillariavaruus.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/fillariavaruus.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/fillariavaruus.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/fillariavaruus.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=402"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/fillariavaruus.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/402\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7715,"href":"https:\/\/fillariavaruus.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/402\/revisions\/7715"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/fillariavaruus.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=402"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/fillariavaruus.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=402"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/fillariavaruus.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=402"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"saarenmaa-023\"](\"https:\/\/fillariavaruus.fi\/wp-content\/uploads\/gallery\/viro\/saarenmaa-023.jpg\")
Y\u00f6pyminen Hausman vierastalossa poliisien seurassa<\/h2>\n
Ensimm\u00e4inen oma iltalenkki<\/h2>\n
3. p\u00e4iv\u00e4<\/h1>\n
Her\u00e4\u00e4minen sateen ropinaan<\/h2>\n
Sunnuntaiaamuna tutustuminen K\u00e4rdlaan<\/h2>\n
Tauko Hiiu Vill- villamuseossa<\/h2>\n
![\"saarenmaa-041\"](\"https:\/\/fillariavaruus.fi\/wp-content\/uploads\/gallery\/viro\/saarenmaa-041.jpg\")
Tutustuminen niemenk\u00e4rkeen<\/h2>\n
Y\u00f6pyminen Puulaiun retkeilymajassa<\/h2>\n
4. p\u00e4iv\u00e4<\/h1>\n
Lautalla Saarenmaalle<\/h2>\n
Lounas meteoriittikraaterilla<\/h2>\n
Hotellissa 2 seuraavaa y\u00f6t\u00e4<\/h2>\n
Toinen oma iltalenkki<\/h2>\n
5. p\u00e4iv\u00e4<\/h1>\n
Tutustuminen Kuresaareen<\/h2>\n
Oma retki hiekkadyyneille<\/h2>\n
Iltaviihdett\u00e4<\/h2>\n
6. p\u00e4iv\u00e4<\/h1>\n
Lounas Kautlan koulun ruokalassa<\/h2>\n
Kohti matkailumaatilaa<\/h2>\n
Kulttuuriohjelmaa<\/h2>\n
7. p\u00e4iv\u00e4<\/h1>\n
Viimeinen py\u00f6r\u00e4ilyosuus<\/h2>\n
![\"saarenmaa-117\"](\"https:\/\/fillariavaruus.fi\/wp-content\/uploads\/gallery\/viro\/saarenmaa-117.jpg\")
Bussilla ja lautalla kotiin<\/h2>\n