Vuosittainen arkisto: 2016

Kunnollinen pyöräilykartta

Pyöräilykarttojen kehitys

Helsingin uusi pyöräilykartta
Helsingin uusi pyöräilykartta. Pääreitit on merkitty selkeästi, muut pyörätiet näkyvät hennolla himmeän punaisella.

Helsingin uusi pyöräilykartta

Mennessäni syksyllä Helsinkiin pyöräilyn superviikonloppuun, heti ovella ilmoittautuessa tuli vastaan ensimmäinen positiivinen yllätys. Jaossa oli Helsingin uusi pyöräilykartta, jossa on kunnollinen logiikka.

Karttaan on merkitty selvästi paksummalla viivalla pyöräilyn pääväylät eri puolille kaupunkia mentäessä, tai poljettaessa koko kaupungin läpi vauhdikkaasti. Muut vähemmän tärkeät pyörätiet on merkitty pienellä himmeällä viivalla, hädin tuskin näkyvästi. Tarvittaessa niitä voi sitten tihrustaa, mutta ne eivät todellakaan hypi silmille.

Nyt liikennesuunnittelijat ovat tehneet valmiiksi pyöräilijöille tärkeän työn, eli kaivaneet esiin toimivia pääreittejä. Tähän asti turisti on joutunut itse tekemään tämän hankalan työvaiheen, useimmiten vielä kiireessä ja hämärässä pahasti epäonnistuen.

Pyöräilykarttojen erot meillä ja muualla

suomalainen logiikka

Perinteisesti kaupungit ovat kilpailleet sillä, kuinka monta kilometriä kaupungissa on kevyen liikenteen väylää. Tätä on pidetty pyöräilyolosuhteiden laatuna, vaikka näinhän ei missään nimessä ole. Kevyen liikenteen väylien kilometrimäärät eivät juurikaan korreloi kaupungin pyöräily-ystävällisyyden ja pyöräilyn kulkutapaosuuksien kanssa – pikemminkin päin vastoin. Kulkutapaosuuden määrää se, kuinka hyvin pyöräily on otettu huomioon koko liikennejärjestelmän ja kaupunkirakenteen suunnittelussa.

Vanhanmallinen pyöräilykartta
Vanhan mallinen pyöräilykartta. Viivasekamelskasta on vaikea hahmottaa hyviä pyöräreittejä.

On pidetty erittäin tärkeänä sitä, että varmasti jokainen metri pyörätietä näkyy pyöräilykartassa, vaikka se olisi umpiperäinen pyörätie. On myös ajateltu, että pyöräilijälle on erittäin tärkeä tietää, millä kaduilla on pyörätie rakennettuna. 

Tämä meidän merkintätapa on ollut sikäli outo, että ulkomailla en ole koskaan törmännyt noin sekaviin karttoihin. 

eurooppalainen logiikka

Muualla Euroopassa pyöräilykarttojen logiikka on ollut hyvin toisenlainen. Siellä pyöräily on ollut läpi vuosikymmenten ajoneuvoliikennettä – päin vastoin kuin meillä – joten oletuksena on ollut se, että kaikkialla voi pyöräillä jotenkin; paremmin tai huonommin. Pyöräilykarttoihin on merkitty yleensä vain muutamia pyöräilyyn parhaiten soveltuvia väyliä, joiden avulla pääsee aina helposti ja nopeasti kohtuullisen lähelle kauempana olevaa kohdetta. Viimeiset pari korttelia voi aina ajaa miten parhaaksi näkee, näinhän sen joutuu käytännössä aina tekemään niin meillä kuin muuallakin. Joka tapauksessa pyöräilijä ajaa aina sinne minne on menossa, oli pyöräteitä tai ei.

(lisää…)

Rikas mies jos oisin…

Korvamato

Kun olin pieni poika, radiossa soi usein Lasse Mårtenssonin laulu ”Rikas mies jos oisin”. Oudointa laulussa oli se, että rikas mies halusi rakentaa taloonsa huvin vuoksi yhdet portaat, jotka eivät vieneet minnekään. Tuota silloin pienenä kummastelin kovasti. Lasse Mårtenson – Rikas Mies Jos Oisin (1968) -linkki https://www.youtube.com/watch?v=fPK0g_O3DMc

Ohi mennyt suojatie
Suojatie johtaa suoraan ojaan, piennarta muutama sentti. Pyöräilijälle täysin mahdoton paikka, suojatien jälkeen joutuu pyöräilemään tien vasenta reunaa, mikäli aikoo mennä liittymästä vasemmalle. Toki voi ryhmittyä myös ajoradalle, mutta se ei ole täällä päin tapana. Ainut luiskattu kohta liittymässä.

Myöhemmin olen huomannut, että samanlaisia mielitekoja näyttää olevan muillakin, jopa kokonaisilla ammattikunnilla, kuten liikennesuunnittelijoilla. Kun lisäksi valtion, kuntien ja EU:n rahaa on käytössä yllin kyllin, Suomeen on rakennettu aikamoinen määrä liikenneratkaisuja, jotka eivät johda minnekään.

Näitä olen nyt taas kummastellut täällä rahakkaalla Etelä-Pohjanmaalla, kun lumet ovat sulaneet ja kaikki kauheudet tulleet jälleen päivänvaloon.

Vai mitä pitäisi ajatella kuvan suojatiestä, joka ei vie minnekään? Tai no, viehän se ojan pohjalle.

Eniten näissä kuvissa ihmetyttää se, että mitä ilmeisimmin suunnitteluun osallistuu useampia henkilöitä, hyväksyntä vaaditaan useamman portaan johtajilta ja useilta poliittisilta päättäjiltä. Kuinka kukaan ei huomaa, että tie- ja katusuunnitelmissa mennään sanan mukaisesti metsään?

Liikennevirta suunnitellaan ohi kohteesta

Liittymä ei johda kirkkotielle.
Liittymä ei johda Kirkkotielle.

Seuraava ylitys on mennyt parikymmentä metriä ohi kirkolle vievän tien risteyksestä. Liikennesuunnittelijan mielestä ilmeisesti kukaan jalankulkija ja pyöräilijä ei koskaan käy kirkossa, eikä tarvitse sinne mitään kunnollista yhteyttä. Mutta perunapellon kasvu heitä kiinnostaa kovasti ja sinne heille on tehty oikein näköalatasanne, joka toimii myös bussipysäkkinä. Pysäkiltä toki johtaa jalkakäytävä Kirkkotielle, mutta mutkaa tulee paljon, reitti on sekava, reunakivinen ja hankala, sekä pyöriltä kielletty.

Onkin mielenkiintoista seurata, kun mummot yrittävät keulia korkeiden reunakivien yli tai loikkia niiltä alas mennessään Kirkkotielle pyörillä siitä kohtaa, missä Kirkkotie on. Kuvan ottopaikasta pääsee fillarilla järkevimmin tien yli kirkolle, mutta siinä joutuu tekemään noin 120 asteen käännöksen melkein paikallaan, mikä jää ikäihmisiltä tekemättä. Kirkolle pääseekin kuvasta oikealta tultaessa pyörällä parhaiten ajamalla ajorataa pitkin satakunta metriä, näin vältetään myös yksi turha puolenvaihto. Mutta eiväthän mummot uskalla ajaa ajoradalla, kun heitä on vuosikymmeniä peloteltu, että autoliikennettä ei saa häiritä.

Vasemmalta kuvan paikkaan Kirkkotielle tultaessa ainut järjevä ja liikennesääntöjenkin mukainen ylityksohta on tästä kuvauspaikan tonttiliittymästä hiukan vinottain suoraan yli Kirkkotielle, mikä toimiikin hyvin. Toki myös ajoradalle voi ryhmittyä vasemmalle kääntymistä varten, mutta sitä täällä harvemmin näkee. Suojatietä pitkin jalkakäytävälle ja bussipysäkille ei tietenkään fillarilla ole mitään asiaa, vaikka ko. paikkaan onkin merkitty pyörätienjatke, mutta nämä maalauksethan ovat tässä maakunnassa muutenkin enimmäkseen väärin maalattuja.

(lisää…)