Täyskäsi pyöräretkikirjallisuutta

Rajat kiinni

Itselläni on ollut viime vuosina valtavia vieroitusoireita reissaamisesta. Vanhempieni omaishoitoprojekti ja Korona-vuodet ovat sitoneet minut tiukasti tänne yhteen Etelä-Pohjanmaan pikkukuntaan. 

Pyöräretkikirjat
Paljon uusia pyöräretkikirjoja

Onneksi koronasta on kuitenkin ollut sellainen hyöty, että monet muutkin fillarireissaajat ovat juuttuneet kotinurkkiin. On ollut hyvää aikaa rauhoittua ja koota muistoja aiemmilta retkiltä kirjoiksi. Tekstin syntymistä ovat edesauttaneet myös potkut työpaikasta, ikääntymisen aiheuttama tarve kirjoittaa muistelmia, elämän kriisit, rahan tarve ja halu kiertää maapallo. Jussi pyöräytti jopa 2 kirjaa samana vuonna.

Kirjoja on julkaistu niin paljon, että koko kesä on mennyt mukavasti niitä lukiessa. Tällaisia teoksia on ilmestynyt:

  • Jussi Saarikoskti:Fillaristin seikkailut Euroopassa
  • Jussi Saarikoski: Kohtaamisia Euroopassa (omakustanne)
  • Matti Rämö: Pyöräillen Suomessa
  • Jukka Salminen: Kirjeitä Etelä-Amerikasta
  • Taina Liekari: Pyörällä päästään
  • Dean Nicholson: Nalan maailma
  • Alpo Puuronen: Pinna Kovilla
(lisää…)

Retkipyöräilykurssi

Retkipyöräily on jälleen kovassa nosteessa ja ajattelin jakaa yhden retkipyöräilyä esittelevän luennon. Olin muutamia vuosia sitten pitämässä Jyväskylässä retkipyöräilyluentoja ja käytännön 3-tuntista pyöräretkeilykoulutusta. Muutettuani tänne Pohjanmaalle, ajattelin pari vuotta sitten jatkaa samaa hommaa täällä, mutta Korona sotki suunnitelmat. Tuunasin luentoesityksestä ”pitkän version”, jossa on aika paljon asiaa aloittelevalle retkipyöräilijälle. Suurin osa asioista auennee kalvoista lukemalla ilman selostusta. Lopussa on esitelty Euroopasta tunnettuja ja hyviksi tiedettyjä kohteita, joista voi aloittaa maailman valloituksen, sitten kun Suomea on ensin kierrelty.

(lisää…)

Syyspyöräilyä, osa 1/6.

Fillarilla etelään muuttolintujen mukana

Torstai 5.9.2013

Sain tällaisen päähänpinttymän muutama vuosi sitten ajaessani syksyllä kohti pohjoista ruskaretken innoittamana. Ajoin fillarilla alkumatkan Ouluun saakka Saariselälle mennessämme. Matka oli ikimuistoinen, tunsin olevani aikamoinen luonnonoikku. Jatkuvasti vastaan tulevat lintuaurat kiirehtivät toiseen suuntaan. Nämä paljon pienemmillä aivoilla varustetut luontokappaleetkin älysivät, että nyt on aika suunnata etelään, ja minä poloinen poljin vasten pohjoistuulta kohti Lappia. Joka aurassa tuntui olevan muutama menoani ihmettelevä kokenut matkaaja, joka tuntui huutelevan minulle ”tee u-käännös, tee u-käännös”. Silloin viisastuin, ja päätin polkea syksyllä aina kohti etelää!

laiva valmiina
Tällaisella, mutta hiukan suuremmalla (kaksi savupiippua), laivalla lähdin pyöräni kanssa maailmalle tällä kertaa.

Nyt päätin toteuttaa haaveeni. Aivan koko matkaa en ehdi polkea, enkä läheskään niin kauaksi kuin linnut menevät, mutta kokeilen kuitenkin tätä ideaa. Tarkoitukseni olisi jatkaa lämmintä pyöräilykautta kuukauden päivät hiukan etelämpänä Euroopassa. Menen junalla Helsinkiin ja sieltä laivalla Saksaan Travemündeen, josta lähden fillaroimaan vielä hiukan etelämmäksi päätyen Etelä-Hollantiin, jossa majailen pari viikkoa. Paluu on vielä avoin, osan matkaa palaan junalla ja osan pyöräilen. Terveyden, kelien ja muiden tuntemusten mukaan.

Matkan tarkoitus on tutustua useisiin erilaisiin kaupunkeihin, niiden ”henkeen”, liikennejärjestelmään, ja erityisesti pyöräilyoloihin. Yksi päämääristä on saada kasaan mahdollisimman paljon hyviä kuvia ja videoita toimivista jalankulku- ja pyöräilyoloista. Kirjoittelen myös tänne blogiin kuulumisiani mahdollisuuksien mukaan matkan varrelta, en päivittäin, mutta toivottavasti viikottain.

(lisää…)

Syyspyöräilyä, osa 2/6.

Vihdoin maissa

Perjantai 6.9.2013

Päivä, yö ja seuraava päivä merellä meni mukavasti. Keli oli tyyni ja laiva kallisteli vain hiukan parin tunnin ajan ennen Tanskan kapeammille vesille tuloa. Melkein koko päivän tein laivassa läppärillä kaikkea mitä ilman nettiä pystyi tekemään.

laiva kapeassa joessa
Laiva on saapumassa satamaan, joka on kapeassa joessa. Joen mutkassa laiva teki paikallaan U-käännöksen ja peruutti laituriin.

Saapuminen Travemündeen illan juuri pimennyttyä oli huikean hieno. Ensin luotsikutteri toi luotsin laivaan. Sitten kapeaa jokea isolla laivalla rannan valojen loisteessa keskellä kaupunkia ja vielä tosi lämpimässä kesäsäässä.

Majapaikka hakusassa

Laivasta ulos päästyäni alkoi vastustaa. Jostain syystä GPS:n kartoista tuntui puuttuvan juuri tarvitsemani Pohjois-Saksa, vaikka koko muu Eurooppa tuntuu olevan laitteessa asennettuna. Onneksi printtasin lähtiessä hätäisesti Google Maps:ista reitin majapaikkaan, mutta alusta jäi pätkä pois, kun reitti ei mahtunut muuten paperille siten, että katujen nimetkin näki lukea. Pimeässä syysyössä tämä aiheutti hiukan ongelmia, sillä en pysynyt alkumatkasta laskuissa risteyksistä.

Katuvaloja ei ollut, eikä risteyksistä meinannut nähdä millään katujen tai pienten tienviittojen tekstejä; otsalamppu ei näytä kovin kauaksi. Viitoista ei myöskään löytynyt kaikkia kylien nimiä, mitä kartassa oli. Aika pitkälti kompassisuuntimilla ylittelin risteyksiä ja pikku hiljaa matka eteni. Vain yhden kerran alussa ajoin puoli kilometriä takaisin käännyttyäni virheellisesti vasemmalle, koska olinkin väärässä risteyksessä. Onneksi täällä ei ole isoja korpia. Vaikka metsässä ajettiin aivan pieniä teitä säkkipimeässä, muutaman sadan metrin välein kylä vaihtui. Oli mahtava kokemus ajaa sysipimeässä ja aivan erilaisessa tuuheassa lehtimetsässä, mihin on kotona tottunut, ja uskomattoman lämpimässä syysillassa. Majapaikkani oli lähin kohtuuhintainen satamasta, ja siksi valitsin sen, enkä mennyt Travemünden keskustaan. Matkaa satamasta oli vain 7 kilometriä, mutta hiukan väärään suuntaan jatkoa ajatellen.

(lisää…)

Syyspyöräilyä, osa 4/6.

Kohti Osnabrückia

img_4524
Arkielämää Bremenissä.

Keskiviikko 11.9.2013

Aamulla pakatessani oli vielä poutaa ja suunnittelin vähän videointiakin Bremenin keskustassa, mutta heti polkaistuani liikkeelle alkoi tihuttaa. Kaupungista pääsi paremmin ulos kuin Hampurissa, mutta aika hankalia ovat nämä kaikki jokisuistokaupungit. Ajoin ulos läpi uuden kaupunginosan, joka oli mielenkiintoinen ja jota olisi voinut tutkia pidempäänkin, mutta ei sateessa. Onneksi ei tällä kertaa satanut kuin puoleen päivään jatkuvasti, sitten tuli enää pari pientä kuuroa.

Ajelin jälleen läpi maaseudun ja lukuisten pikku taajamien. Maissipeltojen vieressä polkemiseen alkaa vähitellen kyllästyä, mutta muuten ympäristö on täällä vielä virikkeistä ja uutta mielenkiintoista katseltavaa riittää aamusta iltaan. Hautakivikauppoja on tien varressa tuon tuosta. Myös poistomyynnissä olisi hulppeita paaseja, mutta en taida vielä tällä reissulla investoida hautakiveen, sen verran kevyesti pyörä vielä kulkee.

img_4563
Kevyen liikenteen väylää Saksasta. Tällaisia saa veivata kyllästymiseen asti. Tässä päällyste on vielä kunnossa, kun vieressä ei ole puita, joiden juuret tulevat asfaltista läpi tuota pikaa, koska pohjustukset ovat olemattomat. Uutena saksalainen päällyste on erinomaisen hyvää;hienojakoista ja erittäin tiiviiksi tampattua, jopa parempaa kuin Hollannin peruspyörätieasfaltti.

Osnabrück on aika erikoista seutua. Pitkiä loivia kumpareita, mäkiä ei välttämättä kunnolla huomaa. Maaseutua riittää ja aika paljon myös metsiköitä.

Loppumatkasta kiipesin reilun mäen päälle ja aloin lasketella kohti kaupunkia. Asutusta oli ollut jo jonkin aikaa ja GPS:n näytössä alkoi olla hotelleita. Olin laskenut kilometrikaupalla mäkeä alas kun kysäisin yösijaa eräästä täydestä hotellista. He sanoivat, että varsinainen keskusta alkaa, kun lasket vielä pari kilometriä alamäkeen. Ihmettelin suuresti, mistä kummasta sitä mäkeä riittää, enhän ole päivän mittaan kuitenkaan erikoisemmin kiivennyt ylämäkiä. Mutta oikeassa olivat, mäki jatkui niin vauhdikkaana, että hyvällä pyöräkaistallakin sai paikoin hiukan jarrutella. Täällä näkyi jo aika paljon pyöräturistien autoja, koska ympäristön rauhalliset metsä- ja maaseutualueet kumpareineen ovat Saksan huomattava luontomatkailukohde.
(lisää…)

Syyspyöräilyä, osa 5/6.

Asemasotaa

Sunnuntai 15.9.2013

img_6088
Vettä on tullut viime päivinä melkein kuin Duindrell-teemapuiston portinpielessä olevasta vesihanasta.

Olin siirtynyt matkallani asemasotavaiheeseen, eli yritin tehdä oloni mukavaksi ja asustella samassa asunnossa kaksi viikkoa. Tallensin ja varmistin kaikki datat;GPS-jäljet, valokuvat, pyörän mittarin tiedot, sekä täydensin matkapäiväkirjan muistiinpanoja. Tulomatkalla tuli näköjään pyöräilykilometrejä yhteensä 806 km. Suurin piirtein odotetusti.

Enää ei ollut jatkuvaa eteenpäin kiiruhtamista, mutta toki olin suunnitellut useita projekteja tehtäväksi tänä aikana, joten hirveästi ei pitäisi luppoaikaa olla. Aina sään salliessa pitäisi olla pitkiä päiviä satulassa ja ajelemassa enimmäkseen suurkaupunkien vilinässä. Se on ainut tapa suorittaa opintopisteitä satulayliopistossa ja ylipäätään oppia ymmärtämään pyöräliikennejärjestelmiä.

Valitsin tämän majapaikan siksi, että tämä on sijainniltaan erittäin hyvä. Tästä pystyy ajamaan 120 km päivälenkeillä noin 20 eri kaupunkiin. Joukossa monia suuriakin; Amsterdam, Haag, Rotterdan ja Utrecht. Lisäksi merenranta hienoine maisemineen on lähellä.

Maanantai

Maanantain vastaisen yön satoi kovin, mutta aamulla paistoi jälleen aurinko ja tuuli rajusti. Pilvilauttoja seilasi taivaalla, ei pouta ollut lainkaan varmaa. Tein kotihommia aamupäivän, yritin katsoa netin kautta suorana Velo-City -jälkiseminaaria Suomesta, mutta yhteys pätki. Iltapäivällä keli vähitellen selkeni ja polkaisin matkaan. Olin suunnitellut ajavani ensimmäisenä päivänä Haarlemin kulmille, että pääsisin kartalle ja saisin kaikki vanhat muistot kytkettyä loogiseksi kokonaisuudeksi. Tavoitteena oli ajaa reilut 50 km ja käydä katsomassa vanhoja tuttuja paikkoja pohjoisemmassa lähellä Haarlemin kaupunkia.

(lisää…)

Laivapyöräilyä, osa 1/2

Aamulla varhain kun sää oli parhain

Matka Vaasaan alkoi aikaisin aamulla junalla. Pyörät pakattiin heti kuuden jälkeen, että ehdittäisiin sopivasti kaupunkiin kello 7:34 lähtevään junaan. Kesäaamu oli ihan nätti ja tunnelma hyvä. Jyväskylän poistumistiet on vuosien mittaan jo sen verran tarkkaan koluttu, että tuntuu mukavalta ottaa aluksi hiukan pidempi loikka uusiin maisemiin. Matka alkoi VR:n taajamajunalla. Ehdimme ostaa pyörälipun vielä kalliilla hinnalla, 9 €. Seuraavana päivänä niitä olisi saanut uudella 5 € hinnalla. Tässä taajamajunassa on toiseksi paras pyöränkuljetuspaikka, mitä VR:n kalustosta löytyy, mutta kovin hankala tämäkin on. Mitä järkeä on laittaa erikoistavaroiden ja pyörätuolien kuljetuspaikka ahtaan käytävän päähän? Oli aikamoista taiteilua saada 4 pyörää taivutettua oviaukosta sisään ja työnnettyä ne paikalleen. Neljän pyörän sommittelu aika ahtaaseen kulmaukseen vei myös aikansa; ilman pyörälaukkujen irrotusta tila ei riittänyt.

img_2659
Pyörät junassa aikamoisen ähräämisen jälkeen.

Junamatkalla kirjoittelin läppärillä rästihommia niin kauan kuin akku riitti, tästä vaunutyypistä en löytänyt pistorasioita. Seinäjoella oli junan vaihto, ja aikaa miltei varttitunti, joten mitään hoppua ei ollut, koska pyöriä ei tarvinnut kuskailla hissillä. Vanhan kunnon sinisen junan konduktöörivaunuun pyörät sai nostaa laukkuineen päivineen – kunhan ensin kysyin asiaa konduktööriltä – mutta pyörät täytyi nostaa itse kyytiin. Nykypäivän konnareissa ei ole enää yhtään roudarin vikaa. Lastaus sujui hyvin, kuten kuorman purkukin Vaasassa. Virkamies totesi vain, että voittekin ottaa pyörät itse alas, ja lähti kävelemään pois.

Junamatka tällä Pohjanmaan radalla ei ole niitä suurimpia elämyksiä. Silmä lepää soissa ja isoilla peltoaukeilla. Kohokohtia olivat lähinnä Keskisen Vesan kyläkauppa ja Laihian nuukuuden arvoitus, joka ei ole minulle vieläkään junan ikkunasta valjennut.

Strömsö

Vaasan juna-asemalta oli tarkoitus ottaa suora suunta majapaikkaamme kesähotelliin, jonne jättäisimme ylimääräiset pyörälaukut ennen Strömsöhön polkaisua. Matkaan tuli kuitenkin jokin mystinen ongelma. Kaksi melkein valmista pyöräilynohjaajaa ihmetteli tilannetta, jossa Googlen karttaan piirtämä viiva majapaikkaamme ei vastannut lainkaan todellisuutta. Onneksi meri oli kuitenkin oletettavasti entisessä paikassa ja otimme suunnan kohti rantaa. Siellä paikallistimme nopeasti itsemme ja ajoimme palan matkaa tyystin toiseen suuntaan mitä alkuperäinen viivamme johdatti. Ilmeisesti kaupungissa on useampia miltei samannimisiä katuja, ja olimme antaneet Googlelle väärän osoitteen.

(lisää…)

Pyöräretkeilyä Pohjanmaalla, osa 2.

maanantai 4.6.2012 (pyöräilyä 87 km)

sävy sävyyn laukut
Tuija oli valinnut varusteet sävy sävyyn ympäristön kanssa

Päivän ohjelmana oli polkaisu Pietarsaareen. Aamulla ei hötkyilty lähdön kanssa, koska tarkoituksenamme oli poiketa heti alkumatkasta Juhani Palmun taidegalleriassa Voltin paikkeilla. Tietojemme mukaan gallerian piti aueta kello 10 . Aamulla teimme heti alkuunsa pienen kiemuran, koska lähdimme aika huolettomasti liikkeelle pitkin hiekkatietä, joka ei sitten vienytkään joen yli. Paluu miltei lähtöpisteeseen ja isompaa selkeää reittiä kohti Alahärmää. Tie näytti aika paksulta kartalla, mutta se olikin aivan ihanteellinen pyöräretkeilyyn. Jälleen poljettiin maalaismaisemassa täyteen loistoon puhkeavan luonnon keskellä. Matkaa Härmän taajamien välillä oli vain kymmenkunta kilometriä, joten kohta lähestyimme jälleen uutta taajamaa, johon Power Park- huvipuisto toi oman leimansa. Kiertelimme tovin keskustassa, mutta kahvilaa ei tullut vastaan, ja museokin oli vasta siivousvaiheessa, joten jatkoimme matkaa.

(lisää…)