Vaikka pyöräilynedistäjän tie on pitkä ja reunakivinen, aina joskus on hiukan myötätuultakin. Joskus asiat tapahtuvat yllättävän nopeasti, jopa vuodessa. Ihmettelin, kun kaivinkone ilmestyi syksyllä Vaajakosken keskustaan pyörätien viereen. Parin päivän päästä paikalle tuotiin iso betonilaatta ja polkupyöräkatoksen rakennussarja. Tämä oli sikäli positiivinen yllätys, että esitimme vuosi sitten tekemässämme Vaajakosken laatukäytäväkartoituksessa (Keskusta-Vaajakoski) katosta ko. paikkaan liityntäpyöräilyä varten.
Toinen samaisessa raportissa mainittu ja myös syksyllä korjattu asia Vaajakoskella on Haapaniemen suuntaan rautatiesillalta lähtevän luiskamaisen puistokäytävän valaiseminen Yrityssataman risteykseen asti. Nyt ei enää olla pelkästään valtatien ja viereisen kiinteistön pihavalojen varassa. Tämä valaistushomma ei ilmeisesti kuitenkaan mennyt aivan putkeen, koska remontin jäljiltä lähialueelle jäi kolme erittäin vaarallista kuoppaa, yksi jopa suoraan kyseisen luiskan alapäähän. Nämä ilmaantuivat juuri pahimpaan syyspimeiden alkuun, joten monella fillaristilla on ollut ohjaamo täynnä käsiä, kun on yrittänyt väistellä ja sompailla näiden kuoppien ohi. En voi millään ymmärtää kadunrakentajien leväperäisyyttä näissä asioissa! Entisen paloaseman kulmilla kuopan reunalla on varoituskartio, ilmeisesti palolaitoksen laittamana. Siis kevään koittaessa nämä kuopat on korjattava nopeasti! No tuli tähän nyt vähän muutakin kuin valopilkkuja.
Positiivinen yllätys oli myös viime kesänä rakennettu pyöräteline kadun varteen kasvisravintola Katriinan eteen, jossa ennen oli aina hirveä sekamelska pyöriä. Tämä teline sai alkunsa edellisestä laatukäytäväkartoituksestamme Keskusta–Mustalampi. Jotkut asia paranevat pikku hiljaa, mutta monessa mielessä olisi parempi jos asioita hoidettaisiin ja suunniteltaisiin suurempina kokonaisuuksina kuin yksi teline kerrallaan.