Yksisuuntaisten pyöräteiden approbatur

Budapest kaksisuuntainen värillinen pyörätie sillalla
Sillalle rakennettu kaksisuuntainen pyörätie, kaunis katsella, mutta kapea ja hankalakäyttöinen, etenkin tuulisella säällä, jolloin pyörät mutkittelevat aika tavalla.

Pyöräilykaupunki on sellainen, jossa pyörällä pääsee asioimaan helposti joka paikkaan, niin rautatieaseman lippuluukulle, kauppojen edustalle kuin työpaikallekin, tai sitten voi tarvittaessa hurauttaa vauhdilla läpi kaupungin. Mitä tämä tarkoittaa liikennejärjestelmätasolla? Sitä, että pyöräliikenne hajautetaan mahdollisimman tasaisesti koko kaupunkirakenteeseen riittävän suuren nopeusluokituksen pyöräteille – kapeilla kaksisuuntaisilla pyöräteillä tai yhdistetyillä kevytväylillä ei ylletä koskaan tähän luokitukseen. Pyöräilijää ei oteta huomioon vain kapeilla parin metrin pyöräteillä, vaan pyörällä täytyy päästä liikkumaan sujuvasti joka paikkaan, myös autojen parkkihalleihin ja supermarketteihin, sillä toimivassa liikennejärjestelmässä on erittäin oleellista eri liikennemuotojen ketjuttaminen ja helppo vuorottelu.

Yksisuuntaiset pyörätiet kadun molemmilla puolilla hajauttavat pyöräliikennettä luonnostaan, ja suunnittelijat joutuvat miettimään pyöräilyn tarpeita huomattavasti suuremmalla osalla kaupunkirakennetta. Tämä puolestaan näyttää johtavan siihen, että varsin pian pyöräilykelpoinen kaupunkirakenne leviää yhä laajemmalle kotipihoihin ja työpaikoille asti. Molemmilla puolilla katua olevat yksisuuntaiset pyörätiet tekevät myös liikenteestä huomattavasti selkeämpää ja helpompaa kaikkien eri liikennemuotojen osalta, ja ennen kaikkea vähentävät radikaalisti pyöräilijöiden ja autoilijoiden välisiä konflikteja. Liikennejärjestelmätason kannalta on hyvin outoa, että pyöräilylle on Suomessa vuosikymmeniksi annettu oikeus poiketa oikeanpuoleisesta liikenteestä, mikä riittää sotkemaan tehokkaasti koko keskustojen liikennejärjestelmän. Kaksisuuntainen kevyen liikenteen väylä vain toisella puolella katua pakottaa puolet pyöräliikenteestä käyttämään vasenkätistä logiikkaa. Ja takavuosien lainsäädäntömuutoksen ansiosta myös kevyen liikenteen sisäinen logiikka on osin vasenkätinen, sillä nykyisin jalankulkijat saavat kulkea kummassa reunassa kevytväylää haluavat. Vasemmassa reunassa kävelevät jalankulkijat pakottavat myös pyöräliikenteen vasemmanpuoleiseksi. Voi hyvällä syyllä kysyä, voiko enää sekavampaa liikennejärjestelmää suunnitella?

(lisää…)

Järjetön risteys

Mistä näitä käsittämättömän huonoja risteyksiä oikein sataa? Näitä alkaa olla jo pitkin Suomea, oheinen kuva tulee Ähtäristä. Uudelle ostoskeskukseen menevälle kadulle on rakennettu tällainen risteys. Reitti tulee olemaan yksi kaupungin läpi menevistä uusista vilkkaista pyöräteistä. Pyörällä pääsee (vain periaatteessa, käytännössä tippuu aina hiekalle) aivan reunasta ympyrän kohdalta, koska siinä ei ole reunakiveä ja siihen on suunniteltu pyöräilijän ajolinja. Osaako joku keksiä pyöräilijälle vielä huonomman ajolinjan?

 

Tällaisia ratkaisuja katsellessa ei voi kuin ihmetellä. Missä on suunnittelijan vastuu tällaisia virityksiä tehdessä? Tämä rakennelma on vielä paljon järjettömämpi kuin tasakattoinen talo aikoinaan – se sentään toimi ihan hyvin poutakeleillä, mutta kuvan kaltainen risteys on täysin käyttökelvoton jalankululle ja pyöräilylle joka ikinen päivä.

(lisää…)

Pyöräretkeilyä Pohjanmaalla, osa 1/7.

Sunnuntai 3.6.2012 (pyöräilyä 73 km)

Lähdimme tänään viikon pyöräretkelle Pohjanmaalle. Hajurakoa Jyväskylään otimme aluksi junalla muutaman tunnin verran, Seinäjoelle saakka. Matkaa tehtiin nostalgisesti vanhalla pikajunalla dieselveturin vetämänä, kiskot kolisivat vanhaan tyyliin ja pysähdyksiä oli usein. Onneksi VR omistaa vielä muutaman tällaisen laatujunan, jossa on kunnollinen konduktöörivaunu. Sinne mahtui 4 pyörää laukkuineen ongelmitta, ja kaikkiaanhan sinne menee kymmenkunta pyörää, jos hiukan tunkee. Millään muulla junalla tällainen retkelle lähtö ei olisi onnistunutkaan.

karavaani pellolla
Vasemmalta: Nikke, Tuija ja Eija

Seinäjoella meillä oli ongelmia päästä keskellä ratapihaa olevalta laiturilta maailmalle, piti puljata kahden hissin kanssa. Mutta sitten koitti tämä pyöräretkeilijän autuuden tunne – täydellinen vapaus aikatauluista ja muusta maailmasta. Otimme suunnan kohti Nurmoa, jonne oli vain pikku polkaisu. Käytimme päivän mittaan lähes pelkästään pyöräilykartan valmiita reittejä ja Nurmon jälkeen suuntasimme kohti Lapuaa reittiä 19 pitkin. Nämä reitithän ovat yleensä pienempiä ja rauhallisempia teitä.

(lisää…)

Pyöräretkeilyä Pohjanmaalla, osa 2/7.

maanantai 4.6.2012 (pyöräilyä 87 km)

sävy sävyyn laukut
Tuija oli valinnut varusteet sävy sävyyn ympäristön kanssa

Päivän ohjelmana oli polkaisu Pietarsaareen. Aamulla ei hötkyilty lähdön kanssa, koska tarkoituksenamme oli poiketa heti alkumatkasta Juhani Palmun taidegalleriassa Voltin paikkeilla. Tietojemme mukaan gallerian piti aueta kello 10 . Aamulla teimme heti alkuunsa pienen kiemuran, koska lähdimme aika huolettomasti liikkeelle pitkin hiekkatietä, joka ei sitten vienytkään joen yli. Paluu miltei lähtöpisteeseen ja isompaa selkeää reittiä kohti Alahärmää. Tie näytti aika paksulta kartalla, mutta se olikin aivan ihanteellinen pyöräretkeilyyn. Jälleen poljettiin maalaismaisemassa täyteen loistoon puhkeavan luonnon keskellä. Matkaa Härmän taajamien välillä oli vain kymmenkunta kilometriä, joten kohta lähestyimme jälleen uutta taajamaa, johon Power Park- huvipuisto toi oman leimansa. Kiertelimme tovin keskustassa, mutta kahvilaa ei tullut vastaan, ja museokin oli vasta siivousvaiheessa, joten jatkoimme matkaa.

(lisää…)

Pyöräretkeilyä Pohjanmaalla, osa 3/7.

tiistai 5.6.2012 (pyöräilyä 67 km)

karavaani pellolla
Upeita maisemia seitsemän sillan reitillä!

Päivän tavoitteena oli ajaa Kokkolaan, joka olisi retkemme kääntöpaikka. Siellä yöpyisimme 2 yötä. Sen jälkeen alkaisimme palata kohti Jyväskylää vielä avoinna olevaa reittiä pitkin. Tälle päivälle oli luvassa komeita maisemia, sillä edessä olisi seitsemän sillan saaristo. Käytännössähän siltoja on riittänyt joka päivälle useita, mutta tänään ajaisimme läpi saaristoreitin koukkien saarelta toiselle. Vaikka reitti oli jo kaikille jollain tapaa entuudestaankin tuttu, on se aina katsomisen arvoinen ja eittämättä yksi Suomen hienoimmista pyöräreiteistä. Tällä Pietarsaaren ja Kokkolan välisellä reitillä on myös koko matkalla kevytväylä, joten maisemien ihasteluun on hyvät olosuhteet. Kevytväylä kulkee autotiestä selvästi erillään muutaman kymmenen metrin päässä siltoja lukuun ottamatta. Pyöräillä saa melko lailla omassa rauhassaan, vain liikennemelu häiritsee jonkin verran.

(lisää…)

Pyöräretkeilyä Pohjanmaalla, osa 4/7.

keskiviikko 6.6.2012 (pyöräilyä 25 km)

Tänään oli vuorossa kevyt päivä laivamatkaillen ulkosaariston majakkasaarelle. Aamu alkoi polkaisulla aamupalalle ABC- huoltoasemalle, joka oli varma paikka saada tukeva aamupala. Menomatkan reittivalinta ei ollut kovin suora, koska emme hoksanneet oikaista rautatien ali, vaan kiersimme autotien reunoja pitkin. Aamupala tuli mätettyä ja polkaisimme suoraan keskustaan vähän shoppailemaan, mutta olimme etuajassa ja melkein kaikki kaupat olivat vielä kiinni, kuten myös kirjasto. Jäi hyvää aikaa ihmetellä Kokkolan kävelykatua ja kävelykeskustaa kokonaisuudessaan. Valitettavasti tästä on hyvin vaikea löytää pyöräilijän ja jalankulkijan kannalta mitään positiivista. Toteutus on äärimmäisen sekava ja hankalakäyttöinen. Päivittäinen helppo asiointi ei täällä onnistu lainkaan. Näitä samoja asioita mietiskelin toki jo vuosi sitten, kun vietin täällä pitkän viikonlopun kaupungin liikennejärjestelmää tutkiskellen, tämä kaikki vuoden pyöräilykaupunki -meriitin vuoksi.

Kokkolan kävelykatu
Kokkolan nätti mutta liikenteellisesti hyvin sekava kävelykatu

Kun rakennetaan 2000-luvun kaupunkikeskustaa, jossa olisi tarkoitus liikkua pääasiassa jalan ja pyöräillen, silloin koko suunnittelu lähtee siitä, että siellä myös pystyy liikkumaan äärimmäisen helposti jalan ja pyörällä. Nyt tämä perusehto ei täyty Kokkolassa lainkaan, joten minä ainakaan en ymmärrä, mihin tarkoitukseen koko kävelykeskusta on rakennettu. Tasaiseksi laatoitetulla varsinaisella kävelykatuosuudella on kaikkea mahdollista sikin sokin – jopa esiintymislava tukkimassa melkein koko kadun – joten alueella ei ole lainkaan ilmeisiä ja toimivia kävelyreittejä, pyöräilyreiteistä nyt puhumattakaan. Mitä tekee kävelykadulla, jossa kukaan ei kävele? Havaintojeni mukaan kaikki jalankulkijat pyrkivät viimeiseen asti kulkemaan talojen seinustoilla. Kun tällaisella toteutuksella yrittää kilpailla ympäristön ostosparatiisien kanssa, joissa on helppoa ja esteetöntä liikkua jalan, ei hyvältä näytä.

(lisää…)

Pyöräretkeilyä Pohjanmaalla, osa 5/7.

torstai 7.6.2012 (pyöräilyä 131 km)

sadetta heti aamusta
Aina ei pyöräretkellä ole hyvä keli. Mökissä pakkaaminen sujuu kuitenkin kuivana, toisin kuin teltasta lähdettäessä

Oleilu Kokkolassa oli ohi ja suunnittelimme retkemme jatkoa. Naiset olivat jutelleet keskenään, että voisi olla sittenkin järkevintä palata rannikkoa pitkin Vaasaan, josta pääsisi taas junalla kätevästi ajoissa kotiin Jyväskylään, koska maanantaina oli pakko olla jo muissa touhuissa. Sisämaan aika yksitotiset maisemat eivät myöskään oikein houkutelleet, etenkään sateella, koska loppuviikoksi oli luvattu sadekuuroja sisämaahan, mutta aivan rannikolla pitäisi olla poutaa. Lisäksi Vaasaan polkemalla saisimme yhden selkeän pätkän lisää rannikkopyöräilyymme. Mehän olemme ajamassa koko Suomen rannikkoa läpi Virolahdelta Kemiin vähän kerrassaan. Virolahdelta Turkuun on jo poljettu porukalla, ja nyt tulisi sitten Vaasa – Kokkola väli tutkituksi.

(lisää…)

Pyöräretkeilyä Pohjanmaalla, osa 6/7, kotia kohti.

perjantai 8.6.2012 (pyöräilyä 57 km)

Aamuverryttelyksi kävimme testaamassa majapaikan viereistä luontopolkua, jonka piti liittyä jotenkin Viikinkeihin, ja liittyihän se, rinteessä oli hautakumpuja. Harmiksemme myös hyttyset olivat päättäneet kiertää saman lenkin, eikä metsässä viitsinyt pidemmäksi aikaa pysähtyä opastauluja lueskelemaan. Kuten majapaikkammekin, luontopolkukin oli jo parhaat päivänsä nähnyt.

metsän siimeksessä
Metsämaisemia

Lähdimme liikkeelle pari kilometriä samaa tietä, josta tulimmekin. Kärlaxin kylästä tähystimme tankkauspaikkaa itsellemme, mutta sellainen löytyi vain autoille – aamukahvit jäivät tuonnemmaksi. Siitä lähdimme pujottelemaan pikkuteitä pitkin kohti Vaasaa, tie loikkasi välillä 8-tien toiselle puolellekin. Kunin paikkeilla tie kävi tosi pieneksi, ja pelkäsin sen kohta loppuvan kokonaan, mutta sitten vastaan tupsahtikin luontoalue parkkipaikkoineen ja reitteineen, sekä isompi tie. Ilmansuunta oli kyllä pysynyt koko ajan oikeana, joten siitä en ollut huolissani, Vaasaa kohti mentiin, mutta ainahan on umpikujan mahdollisuus. Näin pienillä teillä ei enää voi luottaa peruskarttaan, niihin ei kovin pieniä teitä ole merkitty. Mutta luonto oli nättiä ja tie toi koulun viereen, jossa pidimme huoltotaukoa ja säädimme vaatetusta sopivaksi, oli tulossa aika lämmin päivä.

(lisää…)