Yhteenveto vuoden 2011 pyöräretkistä

Tämä juttu on julkaistu JYPS:in jäsenlehdessä 2011 miltei tällaisenaan, joten olet ehkä jo lukenut tämän.

Kuulumisia kesän pyöräretkiltä

Jälleen on takana yksi antoisa pyöräilykausi, näin voinee sanoa ainakin säiden ja JYPSin tapahtumien osalta. Retki/kuntopyöräilyn osalta kausi avattiin nyt jo vakiintuneen tavan mukaan maalis-huhtikuussa, jolloin innokkaimmat olivat jo omin nokkineen kiertelemässä Espanjassa ja Portugalissa. Itse tutustuin Sevillan seutuun ja Portugalin etelärannikon pyöräreittiin, ja melkein samaan aikaan porukka JYPSiläisiä oli Mallorcalla.

Kesällä kokeiltiin normaalien lenkkien lisäksi pikku retkiä, jotka aloitettiin pyöräilyviikon yöpyöräilyllä. Loppukesää kohden päiväreissut hiukan pitenivät ja poljettiin mm. kanavaristeilylle Suolahteen, Hyyppäänvuorelle ja pelaamaan frisbeegolfia Peurunkaan. Poikettiin myös yhtenä iltana Laukaan kesäteatterissa. Seuran mökillekin ajeltiin useamman kerran. Tällaiset yhden illan/päivän retket saivat hyvän vastaanoton, joten niitä kannattaa järjestää ensi kesänäkin.

Rantasalmen kanootinalushotelli.

Viime kesänä ei tehty pidempää yhteistä reissua ulkomaille, vaikka sellainen alun perin olikin suunnitelmissa. Aikataulut, lähtijät ja kohdekin hakivat liian pitkään paikkaansa, eikä homma toteutunut. Siksi käyttöön otettiin varasuunnitelma, eli ajeltiin lomakautena nopeasti kasaan kutsuttuja retkiä koto-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Keksittiin myös uusi pyöräilylaji, takaa-ajoretkipyöräily. Jos kaikki eivät ehtineet samana päivänä liikenteeseen, niin ei hätää, sillä lähteä saattoi sitten kun ehti. Tarvitsi vain ajaa aiemmin lähtenyt porukka kiinni, ja se onnistui hyvin vielä yhden vuorokauden takamatkalta, mutta kolme päivää alkoi jo olla paljon. Tästä osoituksena Teemu Tenhusen melkein 300 km vuorokaudessa polkema matka. Saimaata tuli kuitenkin kierrettyä ja kaksi kovakuntoisinta uskaltautui kokeilemaan Joroisissa meneillään ollutta oikeata teräsmieskisaa. Lastia täytyi kuitenkin vähän keventää, ja taisivat siinä rapakaaretkin jäädä nurmikolle, kun Hannu Räbinä ja Antti Poikola starttasivat pikatriathlonille (uinti 400 m – pyöräily 20 km – juoksu 5 km). Takana olleesta 500 km alkuverryttelystä huolimatta kumpaakaan ei juuri pyöräilyosuudella ohiteltu. Paluumatka ajeltiin Rautalammen vesistöä kiertäen, eikä aitoja Suonenjoen mansikoitakaan voinut jättää väliin.

(lisää…)

Virtuaalipyörätie

Suomessa on reilut 16 000 kilometriä pyörätietä, mutta olisi mielenkiintoista tietää, paljonko siitä määrästä on oikeasti ajokelpoista ja turvallista. Kuvan tie on aivan kotinurkiltani. Onkohan tämä jäänyt jotenkin kesken? Pari vuotta se on odotellut viimeistelyä. Ihmettelen vain, miksi pyörätien merkki on pitänyt tuoda paikalle ensimmäisessä kuormassa kaivinkoneen kanssa? Eikö oikea työjärjestys olisi se, että liikennemerkit asennetaan lopuksi työn valmistuttua? Tuntuu ehkä pieneltä asialta, mutta juridisestihan tilanne on täysin selvä. Tässä on pyörätie, jota on pakko käyttää kuljettaessa uudelle asuntoalueelle. Eikä tämä ole mitenkään ainutlaatuinen pätkä, näitä ajokelvottomia pätkiä tulee pyöräretkeillessä vastaan päivittäin useita.

virtuaalipyörätie
Ajaisitko tätä 2 vuotta vanhaa pyörätietä?

(lisää…)

Pyöräliikenteen verkkotason suunnitteluperiaatteet

Helsingissä on uudistettu pyöräliikenneverkon suunnitteluperiaatteita. Nämä ovat myös kehittyneet entisistä huomattavasti. Kannattaa tutustua osoitteessa: Pyöräliikenteen verkkotason suunnitteluperiaatteet.

Itse jäin miettimään, mihin osastoon tai suunnitelmaan kuuluvat ”Muut yhteydet / Perusverkko”. Reittien jatkuvuus ja yhtenäisyys on toki oleellinen asia, mutta riittääkö se? Suomen ongelmahan ei ole niinkään se, että meillä ei olisi pyöräteitä kilometreissä riittävästi, vaan ongelma on nimen osaan se, että pyöräilijän näkökulma otetaan huomioon vain ja ainoastaan kun rakennetaan kevytväylää tai pyörätietä, tosin siinäkin olisi huomattavasti parantamisen varaa. Tämä aiheuttaa sen, että vain näillä osuuksilla pääsee pyöräilemään edes suurin piirtein järkevästi, muualla pyöräilyä ei huomioida mitenkään. Pyöräilymaissahan nimen omaan pyöräily otetaan huomioon joka pihassa, tonttiliittymässä, parkkipaikalla, asuntokadulla jne. Siksi siellä on helppo lähteä kotiovelta liikkeelle ja ajella tavallisia autokatuja pitkin lähimmälle pikapyörätielle, ja työpaikan päässä sama asia. Siis täytyy pitää huoli, että myös perusverkon rakennusohjeistukset mahdollistavat pyöräilyn.

 

pyoraliikenneverkko
Pyöräliikenneverkon malli

(lisää…)

Vantaan kaupungin uusi pyöräliikenteen suunnitteluohje

vantaa
Uusi suunnitteluohje

Vantaan kaupungin uusi pyöräliikenteen suunnitteluohje on vuosikymmeniin tärkein dokumentti suomalaisessa pyöräilyssä. Tässä on kerätty varsin hyvin samoihin kansiin toimivaan pyöräliikenteeseen tarvittavat perusasiat. Myös Helsingin kaupunki on uusimassa ohjeistustaan ja sen piti valmistua vuoden 2011 aikana, mutta en ole vielä nähnyt sitä. Luonnollisesti molemmat tulevat olemaan hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Julkaisun voi ladata Vantaan kaupungin nettisivuilta osoitteesta: pyöräliikenteen suunnitteluohje

Lueskelin ohjeistuksen läpi heti tuoreeltaan kesällä ja mieleen tuli seuraavanlaisia kommentteja:

(lisää…)

Juna- ja pyörämatkailua Keski-Euroopassa

Olin kesällä 2010 kolme viikkoa retkeilemässä Euroopassa. Pyöräilin viikon yksikseni Ruotsissa Tukholman seudulla ja Jyväskylän Pyöräilyseuran porukan kanssa Tanskassa, Saksassa, Hollannissa ja Belgiassa. Välillä siirryimme paikasta toiseen junalla retkipyörien kanssa. Matkalla tapahtui kaikenlaista kivaa, josta kerron seuraavassa. Samalla tässä on pienimuotoinen selvitys polkupyörän kuljettamisesta junassa eri maissa.

Brysseliin

(lisää…)

Kesän pyöräretkikokemuksia 2008

Tämä tarina on osittain julkaistu JYPS:in lehdessä 2009.

Makuja ja tuoksuja

Perinteisen matkakertomuksen sijaan kirjoitan tällä kertaa vähän filosofisempia mietteitä pyöräretkillä vastaan tulleista asioista. Ajelin viime kesänä n. 3100 km pyöräretkeilyä Suomessa. Terveys reistaili sen verran, että kovin kauaksi kotoa en tohtinut lähteä ja Euroopan kierros siirtyi jälleen tuonnemmaksi. Tuli ajeltua yli 60 kunnan alueella ja kymmeniä kaupunkeja ja taajamiakin nähtyä Ahvenanmaalta Ivaloon ja Simpeleeltä Pietarsaareen. Paljon ehti nähdä ja ajatella kaikenlaisia pyöräilyyn liittyviä asioita. Kesä oli keleiltään mahtava, sillä onnistuin olemaan enimmäkseen aina siellä, missä aurinko paistoi. Hellettä ei juuri ollut, mutta ei satanutkaan kuin se normaalimäärä, eli yksi kunnon sadepäivä viikossa.

Kesä oli todellinen mansikkakesä! En muista koskaan nähneeni tien varressa niin paljoa ahomansikoita kuin viime kesänä. Niitä oli pitkin Suomea, mutta varsinkin Saimaan kierroksella teitä reunusti monin paikoin suorastaan punainen mansikkamatto. Oli pakko aina välillä syödä kyläteiden varsilta kourakaupalla näitä herkkuja. Syksymmällä ruskan lähestyessä oli puolukoita myös hyvin tarjolla, ja matkalla rannikkoa pitkin Ouluun en sitten kauheasti muuta evästä tarvinnutkaan. Tauon tullen pieni koukkaus metsätietä sivuun, ja aina sai syödä vatsansa täyteen. Vadelmia oli suurin piirtein normaalisti.

Mansikkatauolla

Tuuli vinkuu

Pyöräilijät puhuvat usein tuulesta. Se kun tuppaa aina olemaan vastaan. Viime kesä tarjosi sekä rankimman vastatuulipäivän, että myös kovimman myötätuulen, missä koskaan olen ajanut. Biopositiivisena ihmisenä muistelen vain tuota jälkimmäistä. Säätiedotus lupasi etelänpuoleista myrskyä viimeiselle etapille Siikajoelta Ouluun. Ajelin aivan meren rantaa myötäillen alkumatkan ja Limingan jälkeen otin kurssin melkein suoraan pohjoiseen. Tuuli oli jo herännyt aamutokkurastaan täyteen uhoon. Alkoi Limingan valtava peltoaukea. Tauon jälkeen raskas täyteen lastattu pystyasentoinen retkipyöräni kulki aivan lepopulssilla reilut 25 km/h. Aloin polkea normaalilla matkateholla. Kun pääsin kunnolla aukealle metsän suojasta, oli vauhti saman tien rapiat 35 km/h. Tätä jatkui kilometrikaupalla ajaessani viivasuoraa kapeahkoa tietä kohti pohjoista. Peltoaukean keskivaiheilla vauhti alkoi pomppia yli 40 km/h, ja puuskan iskiessä täytyi ohjata tosissaan, että pysyi suurin piirtein omalla ajolinjallaan. Aloin polkea itsekin vähän reilummin ja meno muuttui aivan huikeaksi. Pari – kolme viimeistä kilometriä oli sellaista menoa, että en ehtinyt seurata edes nopeusmittaria, vaan kaikki keskittyminen meni suoraan ajamiseen, että muutamat takaa tulevat autot pääsivät sujuvasti ohitseni. Tunne oli jotenkin aavemainen, koska nopeudesta huolimatta vauhtituuli ei juuri tuntunut naamalla ja pyörä tuntui välillä suorastaan loikkivan eteenpäin. Oli outoa kokea vauhdin hurmaa keskellä tasaista peltoa!

(lisää…)

Kokemuksia Hollannista pyöräilymaana

Tämä tarina on julkaistu alun perin JYPS:in jäsenlehdessä 2008.

Hollannista puhutaan usein pyöräilymaana, mutta aika harva suomalainen pyöräilijä on kuitenkaan käynyt paikan päällä ajelemassa. Matka on sen verran pitkä, että autolla ei viitsi mennä, ja polkupyörän vuokraaminen tuntuu meistä aika oudolta vaihtoehdolta. Oman pyörän kuljettamisessa lentokoneessa on myös oma vaivansa. Hollanti on kuitenkin ehdottomasti tutustumisen arvoinen pyöräilymaa!

Hollannissa pyörävuokraamoita on miltei jokaisella rautatieasemalla ja kylällä. Kevyempään retkeilyyn sieltä saa aivan kelvollista kalustoa, mutta toki pyöräilyfriikki vie oman pyöränsä mukanaan. Ulkomaisia pyöräretkeilijöitä palvellaan hyvin, ja ilmapiiri maassa on muutenkin mukavan leppoisa. Siellä oppii pakostakin monenlaista pyöräilystä ja pyöräilykulttuurista. Itse ainakin olen menossa sinne vielä kolmannenkin kerran!

Hollantilaista maalaismaisemaa

(lisää…)